Lupasin kirjoittajille, että en enää tuolla keskustelupalstalla jankuta omaa elämäntilannettani mutta samaten sanoin, että älkää lukeko mun blogeja jos ei kiinnosta. Kenties olenkin ollut vähän ajattelematon, että olen noilla palstoilla omia juttujani tyrkyttänyt, täällä niiden lukeminen ei ole pakollista mutta ne keitä asia saattaa kiinnostaa voi kommentoida.
Minulle on tullut mieleen se kuinka vaikka kuinka ihmeellisistä asioista lyödään vetoa. Mikseipä sitten vetoa voisi lyödä siitä minkälainen oma elämä on esim 10v tai 20v päästä. Muutenhan ei voi tulevaisuutta tietää, voi tulla vaikka mitä vastoinkäymisiä, sairautta, työttömyyttä, onnettomuuksia, eihän kukaan sitä paitsi päiviensä määrää voi edes tietää, tai sitten voi onni potkaista että löytää hyvän työpaikan jossa viihtyy tai tapahtuu jotain muuta onnekasta.
Yhdessä asiassa minä kuitenkin voin aivan totaalisen varmasti sanoa, että minä tiedän minkälainen minun elämäni on esim 20v päästä. Nimittäin, aivan kuten tänään minulla ei silloinkaan tule olemaan parisuhdetta, eikä tässä välissä tule olemaan tapahtunut yhtään mitään.
Onkin käynyt mielessä, että kumpa tämän asian voisi jollain tavalla hyödyntää että löisi vetoa, että minulla ei 20v päästä, tai jos niinkään kauan tarvitsee odottaa, vaikka 10v päästä tule olemaan suhdetta eikä ole kertaakaan siinä välissäkään ketään ollut.Varmasti monet ihmiset löisivät minua vastaan vetoa sanoen, että ei tuollainen ole mahdollista ja eikä tuolla tavalla voi kukaan elää joten riippuen siitä mistä löisi vetoa, minulle tulisi helpot rahat sillä minun tapauksessani on aivan väistämätöntä, että minun elämäni ei tuossa suhteessa tämänpäiväisestä poikkea muten kuin että olen sen verran taas vanhempi kuin tänään. Minä pystyisin kevyesti lyömään omaisuuteni, kämppäni ja ihan kaiken mitä minulla on vetoa asiasta sillä kyllä sellaisen asian puolesta pystyy lyömään vetoa, jonka tietää tapahtuvaksi. Tietenkin vedon vastapuolen tulisi myös laittaa vastaavanlaisia panoksia.
No, tuo nyt oli tuollainen leikkimielinen läppä mutta kunpa tuo olisi mahdollista.
Ei minun kohdallanikaan siitä ole kyse, että yhtään ketään en saisi mutta kun minä en halua niitä ketä minä voisin saada eli jotakin itseäni vanhempia ja/tai yksinhuoltajia. Silloin vielä kun olen seuraa hakenut niin esim netin kautta kun on pistänyt ilmoituksia niin minulle on vastannut nimenomaan itseäni vanhemmat naiset tai sitten sellaiset joilla on lapsia. Ihan mukavia naisia ovat olleet viestien perusteella mutta en ole heihin yhteyttä ottanut sillä nuo kaksi kriteeriä ovat pysyviä ja niistä ei tingitä piiruakaan.
Missähän vaiheessa elämää asiat ovat oikein tähän pisteeseen ajautuneet? Mielenkintoinen kysymys. Itse olen sitä mieltä, että olen alitajuisesti koko ikäni tiennyt että näin tulee käymään. Siis, tarkoitan teini-iästä lähtien. No, nyt kun on vanhempi niin osaa jo analysoidakin asioita ja kyllä minulle jotkin asiat ovat aika lailla valjenneet että missä on ollut vika mutta toisaalta taas, en koe että elämän varrella olisi ollut yhtään mitään asiaa, jotka itse tekemällä toisin, nykytilanne olisi toisenlainen.
No, nyt on myöhäistä ja loppuelämä on, kuten sanoin, sellaista että tiedän, että tilanne on aivan sama 20v,25v,30v ja niin monen vuoden päästä kuin elämää riittää. Tilastollisestihan en ole edes vielä elämäni puolessavälissä mutta nyt jo tiedän lopputuloksen.
Moni varmaan miettii että miten tuolla lailla voi ylipäätään elää. Loppujen lopuksi helposti. Ensinnäkin, jos vaihtoehtoina olisivat nykytilanne ja monelle minunikäiselleni ihmiselle ajankohtainen perhe-elämä lapsineen niin en ikinä haluaisi mitään perhe-elämää. Se on aina ollut aivan varma asia. Muuten, sekin on yksi tekijä, että jos mies ei perhettä ja lapsia halua niin kyllä siinä 90% potentiaalisista kumppaneista on samantien pois kuvioista.
Toinen asia on se, että onneksi en ole mikään rakkauden- tai hellyydenkaipuinen ihminen. Sen takia tuolla palstallakin kyselin pelkän seksisuhteen mahdollisuutta koska ilman suhdetta elämisessä suurin puute on säännöllisen seksielämän puuttuminen, ei suinkaan se, että olisi joku kainalossa. Minusta hellyydenosoitukset, varsinkin julkiset sellaiset, ovat jotenkin noloja ja korneja.
Yksi tekijä on sekin, että en minä tätä asiaa joka päivä joka hetki mieti. Jostain syystä näin kesäaikaan tämä pulpahtaa mieleen. Saattaa mennä viikko- ja kuukausitolkulla aikaa muuhun aikaan vuodesta, että tämä asia ei edes mieleen juolahda.
Eli kyllä tämä tästä seuraavat vuosikymmenet samalla tavalla menee kuin nytkin. Harmi vaan ettei sitä vetoa voi asiasta lyödä.