Silloin tällöin tämä elämä tuntuu niin turhalta ja ajatus kaiken lopettamisesta suorastaan kiehtoo. Ensimmäisen kerran ajatus itsemurhasta kävi mielessäni n10v sitten kun olin vähän yli parikymppinen. Silloin oli ensimmäinen todella paha kriisi elämässäni. En todellakaan vähättele silloisia tuntemuksiani vaikka näin vanhempana helposti nuoruuden ajtuksille nauraakin.
Viimeksi 5v sitten tosissani mietin itsemurhaa. Kaikki tuntui silloin kaatuvan päälleni. Se olotila meni ohi vaikka itse tilanne ei olekaan yhtään parantunut vaan entisestään heikentynyt heikentymistään.
Välillä ajatus itsensä tappamisesta on suorastaan pelottavan houkutteleva. Minun elämäni tuntuu täysin epäonnistuneelta kaikin osin. Olen maininnut kuinka minä olen aivan 100% varma siitä, että minulla ei koskaan elämässäni ole yhtäkään suhdetta kenenkään naisen kanssa. Sellaisen ennustaminen ei vaadi kovin kummoisia ennustajanlahjoja kun minusta on kysymys.
Kumppanin puuttuminen ei ole ainoa yksinäisyyden muoto. Kaikki kaverit ovat vuosien varrella kadonneet omille teilleen eikä uusia ole tullut tilalle. Viinasta on tullut entistä parempi seuralainen.Onneksi on työpaikka että näin arki-iltaisin tulee pysyteltyä selvinpäin. Vapaapäivinä juominen on kiihtynyt entistä pahemmaksi enkä minä edes välitä vaikka henki menisi.
and I drink a lot.
Teini-ikäisenä minä kuvittelin, että minä menisin yliopistoon, valmistuisin, löytäisin mukavan ja mielenkiintoisen työpaikan, ihanan naisen ja viettäisin mukavaa elämää.
Missä vaiheessa elämä meni pieleen. No,huonosta työmenestyksestä saan syyttää vain itseäni. Olisi vaan pitänyt jaksaaopiskella töiden ohella. Mutta kun ei jaksanut. Joo, mutta useimmat jaksaa mutta minä en jaksanut. Oma vika.
Minä yritän ajatella, että liian tyhmä minä olisin yliopistoon ollut joka tapauksessa. Välillä jopa toistan sitä itselleni. Valitettavasti en vaan itsekään oikein usko sitä sillä koulukaverit ovat monet valmistuneet yliopistosta ja nyt heillä on hyvät työpaikat ja ne kaverit eivät todellakaan mitään muuta ole kuin pelkkiäkeskinkertaisuuksia, anteeksi omahyväisyyteni mutta en todellakaan pidä heitä itseäni älykkäämpinä, mikä onkin sitäkin tuskallisempaa ajatella, että jos itse vaan olisin vähän viitsinyt niin nyt olisin heidän kanssaan tasoissa.
Yksinäisyyden suhteen katson tehneeni voitavani vuosien mittaan ja on käynyt todella selväksi, että minäen kenellekään kelpaa joten sen suhteen ei ole kyse mistään menetetyistä mahdollisuuksista vaan siitä, että minä vaan en kenellekään kelpaa.
Jonain päivinä minulla on parempi olo kun ns unohdan itseni enkä ajattele surkeata elämääni. Käyn tylsässä työpaikassani, jossa on ihan mukavia kavereita, vapaa-ajalla käyn salilla, uimassa, kirjastossa ym. En minä joka hetki urheen syövereissä ole.
Silloin kun minäen unohda itseäni niin huomaan miten totaalisen synkkäja toivoton tulevaisuus minulla on edessäni. Minun kohdalleni ei elämällä ole mitään mielyttäviä yllätyksiä. Kaikki yllätykset tulevat olemaan jotain hyvin negatiivista esim työttömyyttä, sairautta, kämpän menetystä ym.
Sen takia tässävälilläajattelee että antaa olla koko paskan. Todennäköisemmin kuin että tapan itseni on se skenaario, että kännipäissäni jotenkin tumpeloin ja tipahdan jostakin tai muuten satutan itseni. Tai sitten kun huonoille teille ajautuneelle serkulleni kävi että hän alkoi kaveeraamaan aivan väärien ihmisten kanssa ja yhtenäpäivänä nämä ”ystävät” potkivat ja hakkasivat hänet niin pahasti, että hän lopulta kuoli.
Jos päädyn itse lopettamaan päiväni niin en todellakaan tee sitä niin että muut ihmiset traumatoituisivat kuten esim seKampin mies joka hyppäsi seitsemännestä kerroksesta. Useat ihmiset näkivät hänen kuolemansa ja tietysti järkyttyivät. Ei se heidän vikansa ollut että hänelläoli niin paha olo.
Itse olen ajatellut että ottaisin ensin loparit, sitten möisin kämpän joten saisin asuntolainan maksettua joten silloin minua ei kukaan ainakaan heti olisi kaipaamassa. Sitten matkustaisin Pohjois-Norjaan tai Islantiin ja siellä on paikkoja jonne voi vain kadota ilman että kukaan ulkopuolinen ikinä huomaa mitään.
Ok, myönnän, mulla on ollut huono päivätänään. Siksi tämä litania.