Tänään kävin sitten päihdehuoltajan luona. No, se oli lähinnäsellaista höpisemistä, hän kyseli kaikenlaista viinankäytöstäni. Sen jälkeen menin labrajonoon. 45 minuuttia jonotusta ja sen jälkeen noin 2 minuutin toimenpide, jossa minulta otettiin kaksi verinäytettä, joista selviää kolme asiaa. Mitä ne ovat? Ei aavistustakaan, lääketiede ei koskaan ole ollut minun vahva puoli mutta torstaina voin soitella ja kysellä tuloksia. Ensi viikolla on sitten psykiatrin vastaanotto.
Illansuussa tapahtui se vanha juttu: Viinapiru alkoi taas kutsua. Minä päätin tänään tehdä yhden uuden suuren muutoksen elämässäni ja alkoi mielessä raksuttaa, että sen kunniaksi voisi ostaa kaupasta muutaman bissen ja katsella telkkaria. Huomenna sitten alkaa se uusi elämä. Aika tuttu juttu vai mitä? Olin todella ensin aikomassa ostaa bisseä mutta sitten Tikkurilan asemalla kun odotin bussia niin yhtäkkiä mieleen tuli, että voi vittu, tänäänhän on tiistai ja huomenna herätys klo 6, mähän olen ihan idiootti.
Sen jälkeen menin kauppaan ja ostin limupullon, pari lihapiirakkaa ja mikroruuan. Kun kävelin kaljahyllyjen ohi niin ei edes enää käynyt mielessä ottaa mukaan pulloakaan.
Kuitenkin, mitähän aivoissa oikein tapahtuu kun se viinapiru alkaa kutsua? Itse kun olen koko ajan itsekseni niin en ole edes selitysvelvollinen kenellekään muulle paitsi itselleni mutta itseäni en halunnut pettää.
Mutta kyllä oli niin hieno olo loppuillan kun tiesi, että oli voittanut yhden erän viinapirun seireenikutsuja vastaan. Saa nähdä mitä tuleman pitää.
Monet raitistuneet alkoholistit kertovat kuinka usean kuukauden selvin päin olon jälkeenkin silloin tällöin tulee se tunne, että nyt ostetaan.