Lähdin sitten kaljalle. Täysin turha reissu. Vaikka joinkin olutta ja vain viisi tuoppia, join ne suhteellisen lyhyessä ajassa. Taas pätevät Sananlaskujen sanat:
[I]”Älä katsele viinin hehkuvaa punaa, älä katso sen välkettä maljassa. Helposti se valahtaa kurkusta alas, mutta perästäpäin se puree kuin käärme, iskee myrkkyhampaillaan kuin kyy.”[/I]
Pitäisihän minun jo olla oppinut se, että se jano mikä minut aika ajoin valtaa, ei sammu juomalla. Ei, vaikka joisi kaikki maailman viinat. (mitä en tietenkään edes haluaisi tehdä)
Masentavaa aikaa. En ole kuukausiin ollut näin väsynyt. Ja Musta Marraskuu on vielä edessä.. Puhuin pitkään puhelimessa A:n kanssa ja onnistuin saamaan riidankin aikaiseksi. No se ratkesi sitten aika nopeasti. Jotenkin tämä elämäntilanne kuluttaa minua enemmän kuin mitä jaksan kestää. Tulevaisuudesta ei ole mitään varmuutta ja opintolainat painavat päälle. Kaikki ilo tuntuu häipyvän elämästä johonkin tavoittamattomiin.
M vieraili tiistaina ohikulkumatkallaan. Kävimme uimahallissa ja istuimme yli tunnin porealtaassa. Hänellä tuntui olevan vielä raskaampaa. En ole koskaan nähnyt häntä yhtä ilottomana kuin nyt. Vaikka hänellä olikin töitä ainakin seuraavaksi puoleksi vuodeksi, niin silti hän oli täysin loppuunajettu ja energiaton. Niinhän olin itsekin. Ehkä tämä on itselleni jonkinlaista rajatilaoireilua, kun opinnot pitäisi rutistaa loppuun, ja sitten miettiä jotain muuta. Mutta kun en minä oikeastaan halua enää mitään – paitsi olla yhdessä A:n kanssa. Minusta on kyllä karissut kaikki turhamaiset ja aineelliset halut pois. Olenhan aina ollut sitä mieltä, että ainoastaan pikkusielut ovat kiinnostuneita määrällisistä asioista. Kuten palkan suuruudesta, lomapäivien määrästä tai asunnon koosta. Mutta silti sydämeni on levoton. Kun kävelin äsken tyhjää katua takaisin kämpille, mieleeni tulivat Sarkian runot, ne, joita kymmenen vuotta sitten Mustan Marraskuun aikoina M.M:n kanssa ääneen luimme: [I]Lokakuun yössä[/I] ja [I]Huuto[/I].
[I]Mut vaikertelet turhaan
sa eessä viikatteen:
se tottunut on murhaan
niin moneen tuhanteen.[/I]
Tuossa Sarkia mielestäni tuo hyvin esiin sen, että kuunsirppi on ikuinen symboli – kaikkien aikojen kaikille yössäkulkijoille se on aina näyttäytynyt samanlaisena ”viikatteena”. Kuunsirpissä on jotain ikuista ja vastaansanomatonta. Kun kävelee yksin tyhjää katua, tuulen pyörittäessä kuolleita lehtiä, tietää kyllä mitä on lokakuun yö ja ”sirppi uuden kuun”.
Ja vielä olen täysin omaa syytäni hankkiutunut täysin tyhjänpäiväisiin vääntöihin täällä keskustelupalstoilla ihmisten kanssa, jotka eivät ole halukkaita ottamaan evankeliumia vastaan. Pitkästä aikaa sain tätä kautta sähköpostia, kun Wanhakettu lähetti minulle viestin ja sitaatin Raamatusta. Se oli hyvä katkelma. Aion ottaa siitä opiksi ja irtautua turhista väittelyistä mahdollisimman nopeasti. Ehkä yksi tai kaksi viestiä on vielä lähetettävä, kun olen mennyt lupaamaan. Pitäisi jo tajuta, ettei yksikään tule uskoon, vaikka kuinka täällä lässyttäisin. Sanoohan Jeesus itsekin:
[I]Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. (Joh. 6:44)[/I]
Mutta enhän minä käännyttääkseni ole mitään kommentoinutkaan, vaan oikeasti kuvittelin, että voisin keskustella kristinuskosta käsin ja muut keskustelisivat sitten muista katsomuksista käsin, ja seurauksena olisi jonkinlainen dialogi. Mutta alan olla vakuuttunut siitä, että yleisesti ottaen ihmiset eivät kykene tietoisesti reflektoimaan tai jäsentelemään omaa ajatteluaan. Sen takia dialogia ei voi syntyä – ihmiset eivät kerta kaikkiaan kykene tarkastelemaan ja kertomaan sitä, miksi he ajattelevat jostain asiasta niin kuin he ajattelevat. Ja Raamattua he pitävät jonkinlaisena mietekirjallisuutena, joka ei ole joogaopasta kummempi. Kun asia on näin, keskustelu on mahdotonta. Ja etenkin nyt, tässä nuutumuksen tilassa ei ole mitään syytä lähteä väittelyihin, jotka väistämättä päätyvät riitaan.
Tämä väsymys kalvaa minua, mutta luotan siihen, mitä vapahtaja on sanonut:
[B]Kaiken minkä te minun nimissäni pyydätte, sen te saatte.[/B]
[I]Jeesus Kristus, armahda minua syntistä.[/I]
Huomenna onneksi pääsee ehtoolliselle. Ehtoollinen ei petä koskaan.