Olen luvannut itselleni (ja parille muullekin), että aloitan tänä syksynä jonkin organisoidun harrastuksen. Nyt odotankin kuumeisesti listaa siitä, mitä pikku paikkakunnalla on tarjottavaan, jotta voin jälleen kerran ruksia kaikki järjestelmällisesti pois luvusta. Mikä on liian kallis, mikä ei kiinnosta ja mikä on liian noloa.
Viimeiset kaksi viikkoa olenkin yrittänyt totuttautua ajatukseen, että kohta minäkin leikin seuraa johtajaa jalkojani villisti viskellen tekopirteän musiikin soidessa. Aerobiciksin sitä kutsutaan. Miksei ne voisi edes soittaa siellä vaikkapa Marilyn Mansonia, hänen musiikkinsa nimittäin loisi sopivan aggressiivisen fiiliksen tunnin jumppaamisesta selviämiseen.
Minun toivoni olisi jokin harrastelijaporukka jonkin joukkuelajin tiimoilta. Sarjapelaaminen ei innosta, ja se sulkeekin pois taas paljon vaihtoehtoja :/
Nyt vain toivon että siellä harrastelistassa olisi jotakin inhimillistä.