Mielestäni ihmisen on koettava elämässään muutamia asioita, jotta hän kykenee ottamaan elämästään kaiken irti ja olemaan ns. kokonainen.
Yksi näistä asioista on ehdottomasti tulla petetyksi ja jätetyksi tai vähintään jompaa kumpaa, mielellään kuitenkin molemmin. En usko että mikään asia maailmassa kasvattaa ihmistä niin paljon kuin edellä mainittu. Silloin oppii (tai ainakin pitäisi oppia) suojelemaan itseään, vihaamaan, käsittelemään pettymystä, jatkamaan elämää ja lopulta pääsemään yli traumoista ja siitä maailman vittumaisimmasta tunteesta, jota sanat ”jos elämä ois helppoo, sä olisit pelkkä paskiainen…” kuvaavat hyvin.
Tämän saavuttamiseksi olisi tietysti oleellista myös seurustella elämänsä aikana ja ehkä olla jopa onnellinen. Toisaalta sitä osaa olla onnellinen aivan eritavalla kun saa kerran tai pari turpaansa elämässä 🙂 Ja juu, 19-vuotiaan ”kokemuksen syvällä rintaäänellä” pohdin asiaa.