Mikään ei voi pilata päivääni, maustepurkit on aakkostettu maustekaappiin ja astiat järjestelty astiakaappiin harmonisesti väri- ja kokojärjestystä noudattaen mukien ripojen osoittaessa järjestelmällisesti kohti koillista. No, niinhän sitä luulisi.
Klo 18 astiakaapille suuntaa määrätietoisesti otus, joka tunteettomasti ujuttaa itselleen lautasen kahden muun välistä jättäen jäljelle kammottavan raon. Myös mukihyllyä kopeloidaan ja mukien rivat näyttävät menettäneen suuntavaistonsa. Hetkeä myöhemmin otus poistuu keittiöstä sabotoimaan muuta huoneistoa ja on minun tilaisuuteni korjata tehdyt vahingot; kostein silmin siirrän toisistaan erotetut lautaset yhteen ja navigoin mukien rivat asianmukaisesti. Siirryn pelokkaana seuraamaan otuksen puuhia, mutta onnekseni se pöyhii vain omaa kaappiaan ja hetken kuluttua poistuu haulikkoineen ja jahtipukuineen. Rauha maassa jälleen.
Joskus tuo kyseinen otus kysyy minulta että ”Enkö osaa tehdä mitään oikein?” kun oion päiväpeitettä tai järjestelen niitä kirottuja mukien ripoja kun hän koskee niihin. Vastaan diplomaattisesti että se juttu mitä hän eilen teki peittoni alla oli tosi oikein ja kokoan naamalleni viekoittelevimman hymyni. Kiihkeä keskustelu astiakaapin hierarkian tärkeydestä jälleen vältetty.
Tiedän olevani joissakin asioissa hieman neuroottinen ja usein kiitänkin onneani ettei minun tarvitse seurustella itseni kanssa. Pelottavinta on että olen neuroottinen ihan huomaamattani ja jopa se, että housut on ripustettu kuivumaan narulle eri värisillä pyykkipojilla saa psyykeeni järkkymään. Olen myös kova laatimaan listoja. Totesin kuitenkin etten ole neuroosieni kanssa yksin, eräs ystäväni kertoi asettelevansa mattojen hapsut osoittamaan kohtisuoraan ja toinen silittelee päivät sohvaansa, koska siihen syntyy värieroja kun kankaan kuidut kääntää eri suuntaan (esimerkiksi siis istuessa). Mikä sen karmean materiaalin nimi onkaan, sitä on monissa ratsastushousuissakin?
PS. Oikeesti en ois ees halunnut aloittaa blogiin kirjoittelua kun vasta 1.9, mutta tuli inspis.