Juhannuksen jälkeinen elämä..

Auttaisko tää siirtymään arkeen..Kaks päivää mennyt ihan unessa jussin jälkeen. Kai tätä päätään pitää purkaa..

Niin se juhannus tuli, oli ja meni. Hyvässä huurussa meni torstaista sunnuntaihin, mutta jäihän mielettömän ihanat muistot. Kavereiden kanssa naurettiin ja nautittiin olosta, mutta sinä se vasta mieleen jäitkin..”naapuri”.

Ihanasti kiedoit käteni ympärillesi ja pidit tiukasti kii kun tein lähtöä aamulla. Sun kainalossa oli yhtä hyvä olla kuin aina ennenkin. Miksi sun pitää hyppiä kukasta kukkaan, mikset voi varata kainaloas mulle ikuisiksi ajoiksi?

Siis prkl tää on ihan älytöntä muistella hymyillen sua -toista miestä! Morkkiksesta ei ole tietoakaan. Oonko tosiaan niin tyhmä etten tajua edes katua!(yläkerran herran kostoa odotellessa..). Ainut mikä oikeasti harmittaa, on että oltiin niin hätäisiä – ja että lähdin niin aikaisin.

Hitto, että voin tosiaan olla tyhmä. Miksen voi k o s k a a n olla tyytyväinen siihen mitä on? Ja miks en tunnu pääsevän susta yli enkä ympäri vaikka tiedän just mikä olet miehiäsi..Vaikka etpä tunnu pääsevän itsekään kokonaan irti..Ehkä meillä vain jäi asiat kesken sinä kesänä?

Ei auttanut kirjoittaminen, ei kirkastanut ajatuksia yhtään. Tilanne päällä edelleen. Etkä tajua soittaa?!