Vittu mikä fiilis!
Kaiken järjen mukaan monsieur Lammiolla pitäisi olla infernaalinen darra. Mitä vielä. Onnellinen hymy naamalla, aurinko paistaa, hanuri soi ja sitä rataa. Onko nyt vihdoinkin käynyt niin että, joku on päässyt muurin yli täräyttämään kulmapotkusta suoraan maaliin? Tunnelma on sitä luokkaa, että jalat ovat tukevasti irti maasta, typertynyt onnellinen hymy on piirtynyt kasvoilleni ja päässä soi Johnny Cashin tuotanto. Saatanan mukava olo etten paremmin sano.
Itsestään liikoja kuvitteleva liehuletti ™ on nyt löytänyt sisäisen hymyilevän paskiaisensa ja tuntee jälleen olevansa elossa. Pikku ropleemanahan tässä on ettei saatana tiedä miten päin olis.
Helvetti kun on hyvä olla. Olin jo lähes vaipunut synkkyyteen ja epätoivon suohon, mutta eräs ihminen kyllä pyyhkäisi pöydän puhtaaksi ja jalat alta samantien. Nam. En malta odottaa seuraavaa tapaamista…. Nyt myös tiedän mitä sanonta ”olla täpinöissään” oikeasti tarkoitta.
Päivän biisivalinta: David Bowie – Life On Mars