Vuoden 2008 ensimmäinen viikko on sujunut pitkälti elämää pohtiessa. Yritän muistaa viime vuoden ensimmäisen viikon; ainut, mikä on jäänyt mieleen, oli yhtäkkinen ylennys duunissa, jonka hyväksyin siitäkin huolimatta että itse jo tiesin paljon suuremman muutoksen olevan edessä.
Se suuri muutos oli Suomeen paluu lähes vuosikymmenen jälkeen kesäkuussa. Tuolloin päätin, että kävi mitä kävi, en tee mitään isoja päätöksiä ennen kuin olen vuoden maistellut elämänmenoa täällä – en palaa entiseen kotimaahani enkä sido itseäni liikaa mihinkään, vaan ihan kunnolla tutustun synnyinmaahani uudestaan.
Mutta toisinpa kävi. Löysin duunin, joka oli mukava, yhtiössä jossa oikeasti haluan työskennellä. Loppuvuodesta samassa yhtiössä mainostettiin paikkaa, jonka todella halusin. Ja 2.1.2008 siellä aloitin. Muutama päivä sen jälkeen sain virallisen asuntolainatarjouksen, ja eilen varmistui, että vuokra-asunnostani tulee ensimmäinen ikioma kotini.
Mitä siis halusin tällä kaikella ilmaista? No sen, että kaikki elämässä tapahtuu omalla painollaan ja silloin, kun kuuluukin. Tapahtumaketju, joka johti muuttooni, ei ollut helppo, siihen liittyy sydänsurua ja vaikeita valintoja, mutta sen kaiken piti tapahtua, jotta olisin missä olen nyt, ja kuka olen nyt. Onnellisempi, vahvempi. Tästä tulee hyvä vuosi.