Heräsin verhojen läpi huoneeseen suodattuvaan valoon tunti ennen kuin kännykän piti herättää. Hetken yritin vielä jatkaa unia, kaivauduin murun kylkeen kiinni ja kuuntelin tasaista hengitystä, mutta tajusin nopeasti olevani aivan liian pirteä nukkuakseni enää. Joten ylös sängystä ja suihkuun kaikessa rauhassa. Sitten kahvia ja muroja, ja vasta niiden kanssa sohvalla hetken aikaa lojuttuani rupesi puhelin pärisemään. Loistavaa. 🙂
Viimeisen kuukauden vaivannut epämääräinen eipäs-juupasflunssa tuntuu vihdoin talttuneen, joten jos työpäivän jälkeen vielä voimia löytyy, menen salille. Sekin piristää mieltä kummasti.
Mutta nyt kahvia naamaan ja valmistautumaan työpäivään. Kiireettä.