Huh mikä päivä! Nousin puoli kahdeksan maissa, join mukillisen kahvia ja viimeistelin ensimmäisen hyllykön. Sitten iski pakkausvimma, ja pakkasin neljä laatikollista; omat romppeeni eteisestä, loput koriste-esineet, muutaman taulun ja viinakaapin sisällön. Sitten uudelle asunnolle keittiöpiirroksista keskustelemaan, ja sieltä keskustaan ostoksille.
Ihan kun asuntoaiheisissa jutuissa ei olisi riittävästi, äidilläni on lauantaina synttärit, joten pitihä tuolle lahjakin ostaa. Normaalisti rakastan lahjojen valitsemista, mutta kun tekemistä on paljon ja aikaa rajallisesti, niin ei jaksaisi keskittyä… Löysin lopulta jotain, ja sitten ruokakaupan kautta kotiin.
Tein kanamakaronilaatikkoa ja kanapestolasagnea aivan julmetun isot satsit; niillä olisi tarkoitus selvitä lounasruokailusta siihen asti, että keittiö valmistuu. Sitten pakkasin vähän lisää, ja Muru soittikin olevansa kotimatkalla. Vietiin kaksi autokuormallista tavaraa uuteen kämppään, ja nyt otan hetken aikaa han levon kannalta ennen kuin pakkaan ruoat pakastusrasioihin ja -yllätys, yllätys- jatkan maalaamista ja pakkaamista.
Olen poikki, ja molemmissa kämpissä vallitseva kaaos ahdistaa. Siitä huolimatta hymyilen kuin Hangon keksi. Taidan olla onnellinen. <3