Ekaa kertaa pitkään aikaan päätin lähteä kävelylle. Vallilasta Alppilan kautta Töölön lahden ympäri ja takas samaa reittiä. Sopiva tahti että pulssi kohoaa, kevyt hiki nousee pintaan ja posket rupeaa punottamaan. Hyvää musiikkia i-podiin. Nyt tuntuu selkä vetreämmältä (reistaillut viimeiset pari viikkoa) ja mieli kevyemmältä.
Helsinki pimeällä on kaunis kaupunki. Katsellessani lahden yli Kallioon päin toivoin, että olisin tajunnut ostaa kameraan patterit – tänään ostamallani seepia-filmillä olisi tullut kauniita kuvia osittain jäätyneestä lahdesta ja kaupungin valoista. Ensi kerralla sit…
Täällä tuntee olonsa turvalliseksi. Entisessä kotikaupungissa ei olisi tullut mieleenkään pimeällä ilta-yhdeksältä painella puiston läpi yksinään. Suurin osa puistoista onkin aidattuja ja portit hämärän laskiessa lukitaan, eli ei se olisi ollut mahdollistakaan. Mutta tuntui hyvältä olla ”luonnossa” keskellä Stadia, ihan omassa rauhassani omien ajatusteni kanssa.
Nyt kuuntelen liikenteen ääniä ja juon terästettyä glögiä. Voisi käydä aikaisin nukkumaan.