Oudon tyyni, rauhallinen olo. Useita päiviä jatkunut selkäkipu rupeaa rauhoittumaan, kiitos särkylääkkeiden, mutta samalla olen myös onnistunut sekoittamaan unirytmini. Kuuntelen vuorotellen musiikkia, jota minulle aiemmin tänään mese-keskustelussa linkitettiin, ja öisen kadun ääniä. Ei juuti ollenkaan liikennettä. Ei ihmisiä. Positiivisella tavalla tuntuu kuin olisin täällä yksin.
Hmm. Ehkä mä kaipaan hieman sosiaalisuutta. Onneksi Gasthaus Amelya avaa taas ovensa eräälle City-tutulle perjantaina; mukava kuulla jonkun muunkin ääni kuin omani täällä välillä.
Ja tässä siis se aiemmin mainittu biisi:
http://www.youtube.com/watch?v=UMvLVCRPxqo&feature=related