Olohuoneen sohvalle on kasattu vaatteita; miljoonaa eri väriä, parikymmentä mekkoa ja toppia, hieman hillitympi määrä sortseja ja pellavahousuja. Iski meinaan eilen illalla takaraivoon sellainen ajatus että ”mähän lähden tänä lauantaina lomalle”. Sitä ennen olen töissä tämän illan ja huomisen päivän, huomisillan vietän muruni kanssa itku-parkufiiliksissä (eilen iski esi-ikävä vaikka mies istui sohvalla vieressä…), lauantaiaamuna tuo häippäsee sukuloimaan, ja sitten toivottavasti ihana ystäväni tulee seuraa pitämään muutamaksi tunniksi ennen kentälle lähtöä.
Lentokoneessa menee 6,5 tuntia, ja sen lisäksi on koneen (ja terminaalin…) vaihto Heathrowlla. Matka-aika tuntuu luvattoman pitkältä, ja vuosien totuttelunkin jälkeen olen jonkun verran lentopelkoinen. Etenkin nyt, kun elämässä kaikki tuntuu menevän niin hyvin, olen yön pimeinä tunteina varma siitä, ettei Air Maltaan pitäisi luottaa. Tyhmäähän tuommoinen pirujen seinille maalailu on, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi…
Katson bikinejä ja rantamekkoa. Noissa pitäisi ihmisten ilmoilla liikkua? No, onneksi siellä ei tunne mua kukaan muu kuin paras ystävä 😉
Kone takaisin arkun päälle ja pakkaamaan. Kyllä tämä tästä, ja kunhan sunnuntaiaamu valkenee ja katselen turkoosia merta, tämä kaikki kuulostaa korvissani typerältä.
Hyvää torstaita!