…nimittäin syyt pitää mitään yhteyttä eksään. Eilen oli töistä kotiin tullessani pöydällä saapumisilmoitus postista. Hain sitten kaksi pehmustettua kirjekuorta, jotka sisälsivät sekalaisen lajitelman tavaroitani. Mielenkiintoista sinänsä – eksäni oli päättänyt laittaa mukaan kirjeen vanhasta opinahjostani (postileima 25.6.2007), muttei mekkoa, jonka tiedän unohtaneeni paperipussiin sen hyllyn, missä suurin osa lähetetyistä tavaroista oli, alle. No, sain kuitenkin ne asiat, mitä halusinkin. Vei melkein kaksi vuotta, on aiheuttanut kiukkua, itkua ja ahdistusta, ja nyt se on sitten ohi. Mies, jonka piti olla elämäni, ei ole enää mitään.
Siitäkö johtuu, että tänään heräsin onnellisempana kuin koskaan? Että aurinko tuntuu paistavan vähän kirkkaammin? Kymmenen vuotta selässäni, hartioissani kantamani ahddistus on poissa, ja tänään voin hengittää vapaammin.