Kroppa valittaa väsymystään, mutta mieli on turhan virkeä että vielä voisin nukkumaan mennä. Ompelu-urakka on nyt alkanut.
Siitä lähtien, kun tämän asunnon alkuvuodesta ostin, minulla on ollut hinku tehdä kaikki mahdollinen itse. Olen entisöinyt vanhan puuarkun, maalannut tuoleja ja hyllykön, ja nyt sitten päätin ommella makuuhuoneeseen verhot ja päälliset viiteen koristetyynyyn. Tuo ei välttämättä kuulosta kovin paljolta, mutta kun en ole ommellut koneella 15 vuoteen…. Enkä muutenkaan ole ikinä ollut erityisen kätevä käsistäni.
Ostin siis metrikaupalla mitä kauneimpia kankaita; kirjailtua pellavaa ja kirkkaita raakasilkkejä. Verhot olivat melko yksinkertainen homma (niitä ei tosin ole vielä ripustettu, joten enpä sano sen enempää tässä vaiheessa), mutta tyynyt! Kunnianhimoiseti olin ajatellut, että tänään rupeaisi olemaan valmista…. No, kaksi päällistä on tehty, ja vaikka itse sanonkin, niin näyttävät hienoilta. Nyt vielä ne kolme muuta; huomenna aamulla ennen töihin lähtöä voisi yrittää surrutella pari, ja sitten illalla (sori naapurit) viimeisen. Miksi hoppu? Koska lauantaina tapetoidaan, ja haluan kaiken olevan valmista siihen mennessä.
Kerroin joskus jollekulle olevani kärsimätön perfektionisti, ja juuri nyt huomaan nuo piirteet erityisen selvästi. Saa nähdä mitä tästäkin tulee… Nyt nukkumaan että jaksaa taas aamulla.