Mekkorekilläni on muutamia varsin somia lyhkäisiä mekkoja, joita ei ole ihan hetkeen tullut käytettyä kun kiristää ja kiertää vähän joka kohdasta. No, siitä huolimatta että missasin tehokiinteytyskurssin välimittauksen viime tiistaina, olin tänä aamuna rohkealla tuulella ja päätin kokeilla muutamia mekkosia. Ja ne sopivat, ja näyttivät suorastaan hyviltä! Ei tullut sitä fiilistä, että kun ottaa yhdenkin askeleen, mekko rupeaa nousemaan lantiolta ylöspäin. Kangas ei pingoittunut vatsan kohdalta kuin olisin kuudennella kuulla raskaana. Missään nimessä en ole vielä biitsikunnossa tms, mutta tuo oli kyllä aika positiivinen ja rohkaiseva havainto. Etenkin, kun en ole kuitenkaan millään nälkäkuurilla ollut, vähän vaan katsonut tarkemmin mitä ja minkä verran suuhuni pistän, ja liikkunut enemmän. Nyt hymyilyttää. 🙂
