Viime päivät ovat olleet tunteiden vuoristorataa, sielun myllerrystä. Olen vuorotellen rakastanut koko maailmaa ja ollut onnellisin ihminen maan päällä, ja sitten taas painunut epätoivon pohjamutiin, itkenyt naamani turvoksiin ja silmäni kipeiksi. Suurien päätösten äärellä hetkittäin ihmettelen itseäni, luonnettani. En sinänsä usko horoskooppeihin, mutta kai se kaksosluonne sitten pitää paikkansa; olen tuuliviiri. Haluan kaiken, innostun mistä vaan, mutta päätöksiä en osaa tehdä.
Jatkan siis elämääni, kuten tähänkin asti. Kuuntelen sisintäni, luotan ensivaikutelmiini, en kuuntele muiden varoituksia. Voi olla että turpiin tulee ja lujaa, mutta ainakin tiedän olleeni uskollinen itselleni.