Nyt se sit iski. Mä kaipaan Dubliniin. Mä haluan pitkästä aikaa kävellä kaupungin keväisillä kaduilla, istua kamujen kanssa iltaa pubissa, jutella ja nauraa. Mä kaipaan rakkaita ystäviä, mutta samalla myös hyvänpäiväntuttuja. Kaipaan kaikkea hyvää ja kaunista, minkä jätin taakseni…
Mutta… Me muutetaan kuukauden päästä, ja ainut sopiva aika lähdölle olisi pari viikkoa sen jälkeen. En ole varma, maltanko jättää meidän uutta kotia, haluanko olla erossa rakkaastani.
Puhuin Murun kanssa puhelimessa ja kerroin ikävästäni. Hän vain totesi, että jos siltä tuntuu niin sit mun on mentävä. Mulla on ihana mies! <3