Siitä on nyt melkoisen tarkalleen kaksi vuotta ja kuukausi, kun alkujaan tein itselleni profiilin Cityyn. Olin vastikään palannut Suomeen vuosikymmenen poissaolon jälkeen, kotiinpaluun alkuhuuma oli jo kulunut, olin yksinäinen ja tylsistynyt. City tarjosi minulle ajanvietettä ja viihdettä unettomina öinä ja hiljaisina päivinä. Kuukausien mittaan kävin muutamilla treffeillä ja vaihdoin ajatuksia mielenkiintoisten ihmisten kanssa, eksyin lopulta miittiinkin ja sen jälkeen rupesikin tapahtumaan. 🙂
Oli yhteensattumien summa, että koskaan edes päädyin treffeille nykyisen kihlattuni kanssa, ja niistä yhteensattumista saan kiittää tätä palvelua, ja niitä ihmisiä, joista täällä on tullut ystäviäni. Viime kesänä yhteen muuttaessamme pohdin, kannattaako tunnareita enää uusia, mutta päätin kuitenkin pidentää aikaani täällä vuodella. Syksyllä on samainen päätöksenteko edessä taas, sopivasti noin viikko häittemme jälkeen. Saa nähdä, miten käy…
Mielestäni täältä ei tarvitse poistua ”löydettyään elämän”, mutta huomaan kirjoittavani yhä vähemmän ja harvemmin, joten ehkä se aika sitten on tullut. Sen tiedän, että ne ihmiset, joihin tätä kautta olen tutustunut, tulevat pysymään osana elämääni joka tapauksessa. Ainut, mikä loppuisi, olisi muka_anonyyminä blogin kirjoittaminen. Pystyykö siitä luopumaan? Luultavasti.