Muru pakkaa sekalaista romua keittiössä, mä tuijottelen tyhjiä hyllyjä ja ihmettelen kaikua ja asunnon tilavuutta. Eipä jäänyt muuttajille paljoa tekemistä huomiseksi, sen verran tehokkaasti me on täällä saatu tyhjennettyä! 🙂 Ja sitä tavaramäärää kuvaa ehkä parhaiten se, että vaikka muutamme 23 neliötä isompaan asuntoon, emme ole hankkimassa juuri mitään uusia huonekaluja. Eikä muuten siltikään jää kämppä millään mittakaavalla minimalistisesti kalustetuksi!
Mä en tiedä, millaista oloa odotin tältä illalta. Jos totta puhutaan, en ole juuri miettinyt täältä lähtemistä, vaan uuteen saapumista. Olo on haikea, mutta hyvällä tavalla. Väkisinkin surettaa hieman jättää taakseen asunto, jossa olen ollut onnellisempi kuin koskaan, missään. Tuntuu haikealta hyvästellä ensimmäinen oma kotini.
Mutta enemmän kuin mitään muuta olen onnellinen. Olen onnellinen siitä, että olen löytänyt noin ihanan miehen jakamaan elämäni. Olen onnellinen siitä, että olemme löytäneet tulevan kotimme. Hemmetti, kai sitä saa olla todella tyytyväinen elämäänsä! 🙂