Eeh, melekosta settiä tulee pienessä maistissa suollettua… Ja sitten kaiken mualiman pårvarit vielä kommentoi ;). Tommoset mä päihitän ysipallossa mennen tullen ja tiskatessakin. Eiku eiku, asiallinen kommenttihan se oli, no offence taken. Ei vaan tunnu järkevältä kirjottaa jostain ”onpas ilimoja pidelly” ja ”imuroin tänään”. No mutta yritetään.
Koivusen Arska, Katri Ylander ja Sunrise Avenue rämpyttelee tänään tuolla keskusliikuntapuistossa. S-etukortilla ilmaseksi sisään, vois mennä kattoo vaikka kiinnostaa yhtä paljon kuin kissat oravaa. Kajaanissa vaan käy niin vähän esiintyjiä ylipäätään, että sitä vääntäytyy kaikille keikoille, melkein. Viimeks tais olla maaliskuussa kun kävin kattoo ballsilla Viikatetta, no mutta se oli sentään ihan kelvollinen tilaisuus. Sittemmin täällä ei paljon tunnettua elävää musiikkia ole kuultukaan. Tai sitten mun muisti pettää.
Mummo on TK:ssa aika vakavassa kunnossa. Pitäs käydä kattomassa, vaikka sillä on vaikee dementia eikä se muista mua kuitenkaan. Hautajaiset voi kuitenkin olla pian, ja mä haluan jotain sille sanoa ettei kaduta myöhemmin. Läheisille kannattaa aina toisinaan kertoa, että ne on tärkeitä. Toista mummoani halasin ja kiitin viikko sitten, ihan vaan siitä että se on olemassa. Taidan tänään soitella vähän kauempana asuville vanhoille ystäville. Mä en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitäis lakata pitämästä yhteyttä pitkän välimatkan takia. Laiskuus ja erilaiset elämäntilanteet on yhtä huonoja tekosyitä. Samoin vuosien takaiset riidat jostain mitättömästä. Mä ainakin nielen ylpeyteni ennemmin kuin menetän ihmisen, joka on jossain vaiheessa tuonut sisältöä mun elämään. Ylikävelijät kantsii toki unohtaa, mut niitä ei mun ystäviin kuulukaan. Mullon muuten maailman parhaat ystävät! Kiitos teilleki, vanhoille ja uusille!
Minähän olen hövelillä päällä tänään… mutta missä mun punainen lanka on? I’ve lost it.