Maanantait ovat sitten outoja ja hämmentäviä päiviä.
Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, kuinka voisin edes alitajuntaisesti siirtää ajatukset sunnuntaisin jo valmiiksi tiistaihin (toinen vaihtoehto on lakialoitteen tekeminen maanantaipäivien kieltämisestä).
Olen taipuvainen tietynlaiseen synkistelyyn ja maanatai-aamut ovat ehkä pahinta ja ahdistavinta mitä tiedän (heti maksalaatikon jälkeen): sängystänouseminen, työviikkoon orientoituminen ja asioiden aluillesaaminen vain tuntuvat niin helkkarin hankalilta, erityisesti silloin kun puoliso jää sänkyyn nukkumaan ja vain kääntää kylkeään, kun oma herätyskello ilmoittaa ylösnousuhetken olevan näppäimillä.
Onneksi tämä maanatai, ainkin toistaiseksi on osoittautumassa poikkeukseksi (toivottavasti myös pysyy selaisena). Työtahti on ollut kevyttä ja asiat ovat tavallisuudesta poiketen menneet melko omalla painollansa. Vielä pari tuntia töitä ja sitten kotiin kirjoittamaan puhetta kaverin häihin: koko asia ahdistaa jo valmiiksi: pidän spontaaniudesta, mutta jotain valmiiksipureskeltua pitäisi olla valmiina… Mitään näennäisen hauskaa häähuumoria en millään jaksaisi viljellä.
Olin viikonloppuna Korkeasaaressa parin vuoden tauon jälkeen.
Totesimpa taas kerran, että kyllä sitä ihminen saa helposti hyvän mielen itsellensä pelkällä eläimien katsomisella.
Jumituin katsomaan mangustien puolipsykoottista vipeltämistä aitauksessaan ainakin kahdeksikymmeneksi minuutiksi… hauskoja elukoita… tuli ihan muutama nimeltämainitsematon kaveri mieleeni.
ps. mukavaa arkiaamun jännitystä saa helposti loihdittua kun ajaa luotisuoraa moottoritietä bensavalo jatkuvasti vilkuttaen.
Auton mittarissa lukee, että jäljelläolevaa bensaa riittää nyt 10km ajoa varten, toisaalta tuo info on lukenut siellä jo ainakin 5km matkan… parasta on, että lähimmälle huoltoasemalle on n. 7km:n matka…