Ensin kesä oli ihan saatanan sateinen ja sama meno näyttää jatkuvan edelleen, nyt kun syksy kolkuttelee jo ovella. Pari päivää sitten ollessani aamulenkillä meinasin lentää perseelleni mättäälle, kun metsässä tuoksui niin vahvasti syksy. Ei syksyssä sinänsä mitään vikaa ole, mutta kaikki ne iloiset ja laumahenkeä pursuavat opiskelijat, jotka täyttävät minulle niin rakkaan yliopiston käytävät, käyvät hermoilleni. Ainejärjestömeininkiä ja hellureivitunhilpeää menoa riittää iltamyöhään ja akateemisuus pursuaa haalareiden lahkeista sellaisella paineella, että tavalliset kuolevaiset ovat pakotettuja vaihtamaan baaria. Ajatuskin ahdistaa siinä määrin, että on pakko juoda pari olutta sunnuntai-angstiin…
