Sairaana oleminen on vaarallista. Tulee suhrattua kaikenlaista. Krakkeroitua (siihen ei tarvita muuta kuin perslihaksia ja enemmän tietoa kuin taitoa), katsottua pornoa, maksettua BB:n katsomisesta (lupaa etten tee sitä toiste, ei tuntunut miltään), aloitettua blogi tänne… huah!
En ole koskaan sairas. Harvoin, jos, niin kunnolla. Tällä viikolla en ole kyennyt mihinkään. Niistänyt vaan. Se on yllättävän rankkaa puuhaa ilman kuumetta tai särkyäkin. Se ainut päivä tällä viikolla, kun olisi pitänyt olla töissä, niin en kyennyt. No, uusi yritys sitten ensi viikolla, sitten iskeekin todellisuus oikein kunnolla päälle työntäysillä viikoilla. Mä olen ihminen, jolla on vuodesta lähes puolet pelkkää lomaa. Tai no onkin, 5 kuukautta ja pari viikkoa päälle. Toinen puoli paahdetaankin sitten täysillä 12-13 tuntia. Kukaan ei silti tajua sitä. Ei sitä paahtamista eikä lomailua. Molemmat käy mulle. Jompi kumpi.
MPLS odottaa. Voisi tehdä jotain hyödyllistä valmistelua, mutta ei, vasta edellisenä iltana paniikissa. Tämä on sitä työstämistä, suunnittelua; tekemätön juttu, joka piinaa, mutta jota ei voi edes vahingossa katsoa…
Taidan vihdoin saada vaatteet päälleni ja lähteä ostamaan ruokaa. Teen lihamureketta niin kuin kunnon ihmiset tekevät.
