JOKO JO?!?!?!+ (nolla-päivä)

****************LÄSKIN PÄIVÄKIRJA***************

Absoluuttinen nollapiste. Näin ajattelin aamulla herätessäni kello 9.20 kellon soittoon. Päiväohjelmassa on tavaroiden pakkaus ja viimeiset psyykkaukset ennen matkaan lähtöä. En voi olla miettimättä asioita ja tavaroita joita en muista ottaa matkaan mukaan. Matkalaukku ja putkikassini ovat jo niin piukallaan, että enempää en voisi ottaa mukaan vaikka jotain mieleeni tulisikin. Ihmeellistä kyllä, matkaan lähtöhetkellä minua ei jännitä laisinkaan. Päätän lähteä hyvissä ajoin taksilla ja varmistaa pääsyni bussiin auringottomalle puolelle. Suomen kesä ja aurinko ovat varmasti yksi hienompia asioita mitä tiedän, mutta linja-autossa en auringon porotusta siedä laisinkaan. Matkaevääksi maistelen sopivassa välissä taskulämmintä lähdevettä ja suolapähkinöitä. Suolapähkinät olkoon viimeiset paheeni ennen todellista elämänmuutostani. Näin halusin itselleni uskotella, mutta voivoi kuinka väärässä olinkaan.

Ensijännityksen sain kokea hotelliin kirjautuessani. Vilkaisin kerran jos toisenkin hotellin aulassa olevia ihmisiä – paksuja ihmisiä. Onkohan heistä joku tuleva kilpakumppanini, kyselin mielessäni. Mutta wau. Ensimmäinen kilpakumppanini yllätti minut täysin. Olin hotellihuoneessani sängyllä rauhassa telkkaria katsellen, kun yhtäkkiä huoneeni ovi räpsähti auki ja puheensorina saavutti sänkynurkkaukseni. Edessäni seisoi mies ja se oli todella iso. Siis ISO! Ehkä suurin, jonka olen eläissäni tavannut henkilökohtaisesti ja niin läheltä. Sillä samaisella hetkellä mieleeni juolahti ensimmäisen kerran ajatus ja kysymys, olenko nyt täysin tietoinen mihin olen lähtemässä. Ajatus tuli mieleeni loppupäivän aikana vielä muutaman kerran, mutta ei enää koskaan sen jälkeen. Iltaan mahtui paljonkin tapahtumia tulevaan koitokseeni liittyen, mutta lyhennän muisteluni loppuillan tapahtumiin.

Tulevan elämäni viimeiset suolapähkinät saivat vielä jatkoa loistavalla tuplakebab-annoksella ja loppuillan mittaan nautittujen oluiden, tequilojen sekä bacardi-breezereiden muodossa. Iltaan osui sattuman kautta ensikosketus myös tv-kameroiden edessä olemiseen. Paikallisessa olutkuppilassa näet kuvattiin ja haastateltiin asiakkaita seuraavalla viikolla esitettävään Ajankohtaiseen kakkoseen. Ja tottahan ne kiinnostui baaripöydän ympärille kerääntyneestä 850 kilosta. Niin…5 kilpailijan voimin kaadettiin juomaamme kurkkuun – kuin viimeistä päivää tai iltaa nyt ainakin.

Ilta jatkuikin vielä pitkään ja seuraavana aamuna se kostautui….

****************LÄSKIN PÄIVÄKIRJA***************