Voe voe…viikonloppu meni ohi taas ikäänkuin hurahtaen. Liian nopeasti. Monta suunniteltua asiaa jäi tekemättä. Vastapainona tuohon tietysti, että monta suunnittelematonta asiaa tapahtui. Puntaroin nyt kumpi parempi?
Suunniteltujen asioiden toteutumattomuus on harmittavaa. On itsensä pettämistä kun tekee suunnitelman eikä pysty sitä pitämään. Poden tästä morkkista. Morkkikseni juontaa suunnitelmasta, josta urheilujutut jäi vähille ja ruokavalion noudattaminen ei pitänyt. Lihoin varmaan sata kiloa! (Nyt en uskalla käydä edes puntarilla) Yritän paikata tilannetta viikolla. Pakkohan se on niin tehdä. Niin teen.
Suunnittelemattomien asioiden tapahtumista ei pysty vastaavalla tavalla arvottamaan. Niitä tapahtuu näet aina – halusi tai ei. Jotkut ovat tietysti selvästi positiivisia ja jotkut asiat negatiivisia. Tai sitten molempia kun tarkemmin miettii. Tai ei kumpaakaan. Ja liikaa kun miettii niin positiivinen vaihtuu negatiiviseksi ja negatiivinen positiiviseksi.
Aika onneksi auttaa näissä jutuissa. Suunnittelemattomien tapahtumien kanssa elämisessä pohditaan vain siitä, vaikuttavatko ne myös tulevaisuuden suunnitelmiin. Positiivisia asioita halutaan ja negatiivisia ei. Mutta kumpaa on oikeastaan tapahtunut? Jossain ajassa on oltava ratkaisu tietysti kaikkeen. Aivan… kaikkeen on oltava ratkaisu. Tässä aika tarjoaa onneksi päättämättömyydelle apunsa. Aika, joka itsessään ei kuitenkaan ratkaise mitään, mutta ajan kuluessa kaikki asiat ratkeavat. Hassua tuokin. Jospa saisi ajan kulumaan nopeammin – olisiko kaikki asiatkin ratkaistu nopeammin? Vai tulisiko asioita edes aina ratkaista? Jospa aikakin vaan pysähtyisi ja kaikki jäisi ratkaisemattomaksi…
Taidetaan olla elämää suuremmissa sfääreissä, jos tuota lähtee purkamaan, joten painun nyt sittenkin vaan suunnittelemaan seuraavan viikon ohjelmaani 😀