Mieli maassa, kävin eilen Jokelassa viemässä kynttilän koululle.
Samalla poikettiin kaverilla joka oli paikalla.
Todella karmeaa kerrottavaa, huoh!
Onneksi terapia huomenna pitkästä aikaa, meinaa tässä hengitys lamaantua.
Kyllä on kaverilla suuren suuri suojelusenkeli, ei ole meinaan ensimmäinen kerta kun läheltä piti…
No, ei siitä enempää.
Pienin askelin taas huomista kohden :)(:
