Räkää tulvillaan on sadepäivä tää…
Ei siis mukavaa, lisäksi saimme peräänajon, jippii!!!
Nuori pojan koltiainen, oli juuri saanut ajoluvan ja karautti takalistoon et kolaus kävi, hmmm
Mitenkäs sitten sattuikaan että poliisit olivat näkemässä… Hyvä, ei siis vastaväitteitä.
Poika parka, oli vielä isänsä autolla liikenteessä, eikä edes korttia vielä saanut, pelkkä paperi ajoluvasta.
Sedät nuhtelivat ja toista hävetti, meille tuli vaan naarmu äkki katsomisella, mutta kaverin keula meni kasaan kun törmäsi suoraan koukkuun.
No, sattuuhan näitä ja niistä otetaan vaan opiksi, vai mitä…?
Jaahas, pitääkin tästä suoriutua lasten hakuun, olisi hoitajalla päivä pulkassa, tosin itsekin tullut lennettyä paikasta toiseen pää sopivassa sumeessa tästä ihanasta limaskasta.
Terapeutillekin kerkesin murheeni purkaa, tosin suurta lohdutusta ei sieltäkään juuri herunut… Toisen hiukan vaikea päästä oman pään sisään.
Päivä kerrallaan vaikka tiukkaa tekee, perkele 🙂
