Mulla on todella tyhjä olo, toisaalta säälin Jokelan ampujaa ja toisaalta vihaan häntä…
Tiedän liiankin hyvin miltä tuntuu taistella sisäisten demonien kanssa tosissaan, mutta siihenkin saa apua kun uskaltaa astua sen näkymättömän viivan yli…
Myöntää itselleen, että on heikko ja muiden vahingoittaminen ei tuo elämään muutosta, ei vaikka kuinka tappaisi.
Tuntuu kuin itse olisi ollut paikalla ja ajatellut juuri Pekan ajatuksia syvällä sisimmässään, sitä raivoa ja vihaa joka on purkaantunut pihalle.
Jokainen laukaus on tuonut pientä irtoamista omasta synkkyydestä, lopulta todennut, ettei se helpotakkaan…
Tää on puhtaasti mun mielipide ja siihen en tarvitse kommentteja, kiitos!
Syvin kumarus rehtorille, joka viimeisenä tekonaan on yrittänyt auttaa ja helpottaa tilannetta, tosin viha on ollut niin syvällä, ettei siinä vaiheessa enään puheet ole tehonneet.
PÄÄTTÄJÄT, joka nyt nuoret saisivat apua ja lapset tasapainoiset vanhemmat, helpotettaisiin lapsiperheiden elämää… Annettaisiin jokaiselle mahdollisuus keskusteluihin kipeistäkin asioista, potku perseelle tekisi monelle lapselle hyvää… Ei masennus ja mielisairaudet ole häpeä, ne täytyy hoitaa ja niistä pitää saada puhua.
Vanhempien pitää pystyä olemaan enemmän lasten kanssa kotona ja pystyä hoitamaan päivittäiset askareet.
Tämä oli tdellinen avunhuuto ja ottakaa se nyt todelliseen tarkkailuun, ei muita tapeta ilman syytä ja henkistä pahoinvointia…