Voi saatana… nyt on äijä kai seonnu lopullisesti?!?! Päätin nimittäin aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen… ja vielä juhannuksena… ja selvinpäin! ”Mikä lääke on ottamatta?” kysyis ystäväni Jussi, josta ehkä myöhemmin enemmän, ehkä ei…
Tulin eilen illalla lasten kanssa mökille viettään yöttömän yön juhlaa. Varmempaa kuin meidän jokaisen kuolema kun lakkaamme hengittämästä, on se etten todellakaan tule nukkumaan silmällistäkään, kun pitää vartioida ettei ne kaikki saatanan maahiset ja mörököllit, jotka viimeaikoina ovat unissani esiintyneet vaan sieppaa tai edes peloittele lapsia.
Kaikesta huolimatta nukahdin eilen jo ennen kahta, mutten todellakaan ilman hyvää ystävääni olutta. Ei ole tarjouskaljakaan huonoa kun se on riittävän halpaa! Niin… vai onko paskaa kaljaa ylipäätään olemassa? Niin tai näin, 14 pulloa Citymarketin halpaa riitti ottamaan tajun 80 kilolta läskiä.
Aamulla heräsin outoon tunteeseen siitä, että joku tuijottaa lyöntietäisyydeltä. Vedin tiukasti nyrkkiin puristuneen käden taakse ja avasin toisen silmän… onneksi ajoissa, nimittäin tuijottaja oli 5-v. poikani, joka tiedusteli miksi nukuin niin pitkään. Kerroin olevani väsynyt. Lapset ilmoittivat kuin yhdestä suusta olevansa nälkäisiä ja haluavansa ÄKKIÄ aamupalaa. Syykin selvisi kun muistin luvanneeni, että lauantain lisäksi juhannuksena myös perjantai on karkkipäivä. Nää pikku pirut on jo oppineet sen verran, että karkkien mättö aloitetaan vasta aamiaisen jälkeen ja nyt oli siis vitunmoinen kiire saada myslit kurkusta alas…
Riiviöiden aamupalat oli hotkittu jo ennen kun mä ehdin miettiin edes aamukusella käyntiä… No, ”tarkoitus pyhittää keinot” vai miten se nyt menikään? Pitäis varmaan soittaa EX-vaimolle ja tarkistaa. Sehän sitä mun kanssa joutui aikanaan alvariinsa ajattelemaan ja opettelemaan elämää sen suuntaisen ajatusmaailman kanssa, heh heh… se siitä…
Vihdoin normi rutiinien kimppuun: Aamukusi (eikä yhtään reunoille, vittu tästä tulee hyvä päivä!), aamukahvi, aamurööki, aamupaska, aamusuihku ja aamupala. Tästä se lähtee! Nyt mä oon kunnon isä ja järjestän lapsille semmoiset jussit etteivät unohda ikinä!
Käytiin seuraavanlainen keskustelu: ”Nyt lähretään reppupeput metsäretkelle!” ”Ei pysty, mahaan sattuu!” ”Munkin maha on ihan hitsin kipee…” ”Nyt kakarat vähän ryhtiä, otetaan karkkipussit mukaan ja mennään metsään!” ”Ei meillä iskä ole enää karkkia!” ”JUMALAUTA, ootteko te syäny 6 pussia karkkia alle tunnissa???” ”Ai, ai, ai mahaan sattuu!!!” ”No sitten saatana sänkyyn lepäämään!”
Nukahdin tunniksi sohvalle ja heräsin perkeleelliseen meteliin. Pikkupirut pyöri lattialla semmosta vauhtia, etten erottanu kumpi oli kampi ja hakkas/kuristi toisiaan ku neekerihuorat C-luokan Harlemiin sijoittuvassa elokuvassa. Yhdelläkin voimasanalla saattaa olla pysäyttävä vaikutus kun sen huutaa riittävän lujaa.
Tytöllä oli mustelmia selässä ja käsivarsissa, pojalla naarmuja käsissä, niskassa ja naamassa. MAHA ei ollut kipeä enää kummallakaan.
Lähdettiin metsäretkelle. Olin varannut mukaan mehua, leipiä, keksejä ja ittelle viime jouluksi ostamani suklaakonvehdit. No joo… otin mukaan myös muutaman kaljan ja täyden askin punaista Marlboroa. Oltiin kävelty jo toista sataa metriä kun 9-v. tytär alko kirkuun niin että kilometrin säteellä särkyi kaikki läpinäkyvä. ”Mä näin hyttysen! IIK!!! Mä en voi tulla!” Kärsivällisenä isänä selitin niin perusteellisesti kuin ilman piirtoheitintä vain voi, ettei hyttysiä, kärpäsiä ja ampiaisia tarvi pelätä. Molempien kakaroiden reaktio oli se, että ne juoksivat takaisin mökkiin minkä jaloistaan pääsivät huutaen matkalla että: ”Apua, täällä siis voi olla ampiaisiakin!!!”
Loppupäivän pennut pelas korttia ja mä join kaljaa, kunnes hypättiin mökkinaapurien kyytiin kattomaan kylätoimikunnan kokkoa. Kun olin puoli tuntia vastaillut näiden kahden kääpiön esittämiin näsäviisaisiin kysymyksiin sai paikallinen kylähullu vihdoin kokon (ja takkinsa hihat) liekkeihin. Päätin ettei ole lasten katseltavaa kun kun äijä tuhkataan elävältä ja ajattelin vähän sivummalla tarjota lapsille muurinpohjaletut. ”Sori, taikina loppu.” Totesi huivipäinen vanhapiika. Sain juuri ja juuri pidettyä sisälläni kommentin: ”Vitun lehmä!!!” Lohdutuksena viittä vaille itkuun purskahtaneille pennuille lupasin ostaa euron karkkipussit. ”Sori, karkkipussit loppu.” totes sama lehmä. Ennen kun ehdin kuristaa tän tyhmän ämmän, se naama täynnä hampaita totesi, että askeja on viälä jäljellä. Enkä ihmettele… tulitikkurasian kokoinen karkkiaski maksoi 1 euron… JUMALAUTA euron!!! Vittu jos se lehmä olis ollu mies, mä olisin hakannu sen! Lähdettiin mökille ja lapset meni nukkuun.
”Kiitos iskä, oli kiva juhannus” pamautti poika ja nukahti. Join pullon Jaloviinaa ja kaaduin sänkyyn. HYVÄÄ JUHANNUSTA!!!