JUMALAUTA!!! Mitä mulle on tapahtunu??? Peitto tekee kipeetä mun jumalaisen vatsan punoittavaan nahkaan ja likainen lakana repii ja raastaa selkää, ja voi saasta… onko tää tyynyliina väännetty millin pellistä kun päähänkin sattuu niin saatanasti! Varovasti raotan peittoa ja tarkastan onko mulla jalkoja enää ollenkaan kun niissä ei tunnu kipua… Yritän nousta sängystä ja kaadun päin lasten kerrossänkyä jonka tikapuut tekee aimo vekin mun ottaan. Puolipohojalaanen veri kuohahtaa kuin kuoharipullo… mulle ei vittuulla… Potkin tikapuut tuhannen muusiksi ja totean voittaneeni kamppailun. Oon mä kyllä kova!!!
Hiivin hiljaa pitkin seiniä kylppäriin ja päättelen hajusta, että joku idiootti on unohtanu vetää vessan. En millään malta olla avaamatta kantta ja olla kurkkaamatta mikä haisee… virhe. Ei siitä sekamelskasta olis ottanu selvää edes Nokian vesilaitoksen johtaja. Oksensin kolme tuntia.
Lopulta uskalsin kattoa peiliin… virhe. Onkohan mut hakattu tai jotain..? Pää on ku jalkapallo, paitsi että se on paljon isompi ja värikkäämpi. Kaikesta näkemästäni päättelen, että mun kämppään on tehty terrori-isku… JUMALAUTA, NÄIN ON!!! Torninpolttajat on räjäyttäny mun kotona pommin, tyhjentäneet lähikaupan pullonkeräyskoneen sisällön pitkin lattioita ja kaupan päälle oksennelleet ja paskoneet mun pytyn ääriään myöten täyteen ja vielä jättäneet sen vetämättä! Epäsiistiä väkeä noi karvakädet. En enää ikinä syö kebabia.
Mikähän päivä tänään on? Tarkastan asian kellosta, kalenterista ja teksti-tv:stä… Uskottava se on. Mähän oon juonu toista viikkoa. Mietin hetken miksi… NYT MUISTAN!
Voi helvetin perse… kaikki menee päin vittua… SAATANA!!!
Tai siis meni…
Rakas päiväkirja.
Mä oon enemmän kun pahoillani siitä että unohdin Sut kokonaan puoleksi vuodeksi. Mitenkä äijän pää voi mennä jostain naisesta sekasin ja vielä pahemmin kun viinasta…
Kaikkihan alkoi siitä kun loppukesästä törmäsin kottaraiseen joka tuntui hyväksyvän mut juuri sellaisena kuin olen… kaikkine juopotteluineni ja muine hyveineni, eikä haittaa ollut siitäkään, että se oli kauhea peto sängyssä… ja sohvalla… ja keittiön pöydällä… ja… ja… Yllätys ei liene sekään, että tavattiin tuhannen päissämme paikallisessa kuppilassa, josta jatkettiin (tietenkin) sen kämpille vaihtamaan muutama sana rakkaudesta… MUN KOTIINI ei moinen vosu tule persettään heiluttaan… perkele. Ryypättiin ja nautittiin toisistamme fyysisesti useempi päivä putkeen (lue: puoli vuotta) ja kaikki tuntui NIIN hyvältä. Juominen ja paneminen on mukavaa hommaa.
Niin hauskaa kun mulla aina on (joka toinen viikonloppu) kahden kääpiöni kanssa, niin tuntui jopa siltä, etten haluais enää ikinä olla selvinpäin, enkä tehdä muuta kun harjottaa sirkustemppuja ton alkoholisoituneen Esson kassan kanssa.
Nyt just mietin, että mun omat pikku-pirut on juurikin pelastaneet mut alkoholismilta, naimisiin menolta ja uusilta sisaruksiltaan. Kotonani näkemästä kaaoksesta, revityistä valokuvista ja räjäytetystä hiuslakkapullosta siis päättelin, että parisuhde oli ohi… parisuhde… voi FUCK mikä sana… Oksensin taas. KIITOS LAPSET.
Päätin puolisen vuotta kestäneen tilapäisen mielenhäiriön jälkeen ottaa itteäni niskasta kiinni ja alkaa elämään niinkuin aikuisen poikamiehen kuuluu… Aloin juomaan.