Hain pikku riiviöt tavoilleni uskollisena heti perjantaina töiden jälkeen. On lastenkin kannalta hyvä asia tavata isänsä välittömästi rankan työviikon päätteeksi… ainakin EX-vaimoni mielestä, joka aina jaksaa valittaa, että lapset näkevät hänen kanssaan VAIN tylsän ja tylyn arjen ja mun kanssa sitten vietetään viikonloppuisin laatuaikaa ja pidetään hauskaa… Tietäispä vaan… Viisi päivää puolihullujen asiakkaiden kanssa ja vielä selvin päin, tekee miehestä kaikkea muuta kuin hauskan ja leppoisan viikonloppuisän.
Nyt lapset olikin jo pihalla odottamassa reput selässä, kun niiden äiti ei kuulemma halua nähdä mua… Mikähän sitä taas vaivaa? Viimeksikin oli sama tilanne, johtuen siitä että mä oon kuulemma käytökselläni voimakkaasti tuputtanut tylyä ja mustavalkoista asennettani suloisiin lapsiin… Jos sitä mies on rehellinen ja puhuu ”yön timoista” ja romaaniväestöstä hieman negatiiviseen sävyyn ja niiden ”oikeilla nimillä” niin heti leimataan asennevammaiseksi… saatana. Avioliittoaikoina se aina syytti mua enemmänkin EPÄrehellisyydestä..? Ota noista naisista selvää…
Lähdettiin lasten kanssa ajamaan mökille Itä-Suomeen, jossa ystäväni Jussi lapsineen jo odotteli vieraita sauna lämpöisenä. Matkalla ei eksytty kuin kerran, bensakaan ei loppunut kuin kerran, poika ei kussut housuunsa kuin kerran, tyttö ei oksentanut kuin kerran ja mä menetin hermoni vain kerran. Tästä pennut loukkantuivat (toki vain henkisesti) ja päättivät protestoida loppumatkaa nukkumalla… Nyt oli hyvää aikaa naputella tekstareita kottaraisille. Parinkymmenen lähetetyn ja (mitä vittua?) vain yhden saapuneen viestin jälkeen oltiin perillä.
Lapset oli tunnin nokosten jälkeen virtaa täynnä ja elämä hymyili. Oksennuksen haju autossa ja pojan kusiset kalsarit tuntui mitättömältä asialta kun sai käteensä hyvän ystävän tarjoaman kylmän kaljan. NYT ON KESÄ! Levollinen ja hyvä mieli mureni pitkin permantoa kun poika juoksi tohkeissaan päin lipputankoa ja etuhammas tippui sen juurella olevaan kukkapenkkiin. Lohduttelin huutavaa pikkumiestä kertomalla, että kyllä me miehet moinen kipu kestetään ja että eihän tommonen tunnu missään! Lopulta jätkä sai itkunsa seasta sanottua, ettei satu yhtään, mutta kun se hammas hukkui multaan ja hammaskeiju ei ehkä löydä sitä ja sen aina hampaan tilalle vesilasiin tuoma kahden euron kolikko saattaa nyt jäädä saamatta… Annoin pojalle vitosen ja kehuin kuinka se on hyvä äijä!
Lapset syöksyivät järveen ja me Jussin kanssa parannettiin maailmaa voimakkaammin kuin Äiti Teresa, Gandhi ja Paavi yhteensä. Ainakin jos otetaan huomioon voimasanojen määrä… Saatana, että saunassa oli kuuma… vai oliskohan kipu selässä johtunut siitä, että saunavihtojen puuttuessa me hakattiin toisiamme selkään roskapusseilla jotka oli täynnä rytistettyjä kaljatölkkejä..? Ei juotu enää kovin montaa.
Luettiin duettona lapsille iltasatu, joka aiheutti hieman hilpeyttä. Tiedä sitten oliko syynä tämä nimenomainen duo pyyhkeet esiintymisasunaan, naurunpurskahdukset, aavistuksen haparoiva ulosanti vai kirjavalinta… Jussin mökillä on nimittäin lasten kirjallisuutta yhtä paljon kuin pornokaupassa ja siksi iltasatu luettiin ”Joka Kodin Keittokirjasta” vuodelta -67. Sadun nimi oli muistaakseni silakkapihvit.
Lopulta pikku reppupeput olivat sikeässä unessa… ja niin suloisia… paitsi mun kuvankaunis tyttäreni, joka päästeli unissaan melko miehekkäitä peräilmoja…
Oltiin saunan kuistilla höpöttelemässä, kun alkoi väsyttään ihan perkeleesti… kuulin kyllä kun Jussi kertoi avioerostaan ja niinkuin miehen kuuluu, haukkui entisen vaimonsa alimpaan helvettiin… En vaan enää pystynyt reagoimaan mihinkään…hiljalleen kaverin äänikin alkoi vaipua jonnekin iäisyyteen… mitään en ollut nähnyt enää viiteen minuuttiin ja viimeinen ”järkevä” ajatus oli vahva epäily sen virolaisen vodkan metanolipitoisuudesta…