Tänään, eilen ja viime aikoina muutenkin on ollut fiiliksenä ikävä. Ikävä Titaa joka ”katosi” takaisin Lontooseen, Artoa joka on liian kaukana, Spuukia ja Remppua edelleen, Maisaa ja Millaa… Kesää ja lämpöä, ihoa ja suudelmia…
Asiat on periaatteessa hyvin. Duunissa menee ihan ok, uusia ystäviä tullut, tekemistä ollut, treenit menneet hyvin. Kuitenkin jotain uupuu.
Elämä tuntuu tällä hetkellä olevan yhtä suurta kysymysmerkkiä. Kun mulla on ennen ollut tällainen fiilis, olen vaihtanut duunia tai muuttanut tai jotain muuta radikaalia. Nyt mietin että tartteeko mun? Duunit vasta aloittanut, ei jaksais niitä vaihtaa, tykkään nykyisestä asunnostani… Mutta mikä tää fiilis sitten on?
Mitä mä kaipaan elämääni nyt? Tai no tiedänhän mä, huoh. Kyllä se taitaa olla se läheinen ihminen jota kaipaan. Mutta kun ei sellaista ole olemassa. Vai onko? Jos on, niin missä? Ja miten sen saisi kävelemään mua vastaan? Vai käveleekö tai kävelikö se jo, enkä huomannut? Eikö se olisi vielä pahempi juttu?
Eli kysymysmerkkejä taas satelee mun elämässä. Ja en tiiä-sanat ovat herkässä. Melkeen kaikkeen voisin sanoo että en tiiä. Kun en todellakaan tiedä, huoh.
Mutta mitäs jos tällä kertaa antaisinkin asian vain hautua rauhassa, etten tekisikään mitään radikaalia heti? Jospa asia selviäisikin itsekseen? Ehkä kokeilen tällä kertaa niin.