Parisuhde – mennyt semmoinen – mitä jäi käteen?
Suhde karilla ja kunnolla – elämä ollut hetken helvettiä kunnollisen kusipään kanssa ja edessä pitkä toipuminen. Yksin usean yhteisen lapsen kanssa. Takana antoisa päättynyt suhde 😛 Outo väite?
Kun suhde on loppu muuttuu sen laadukkuus ja antoisuus täysin. Onnellinen ja sopuisa suhde, joka päättyy ilman sinällään tarpeetonta dramatiikkaa ei anna kummallekkaan mitään. Sen sijaan täydellinen painajainen opettaa, kasvattaa ja saa sielun särkemisen ohella luonteen lujentumaan.
Mitä hirveämpi suhde, mitä kusipäisempi kumppani – sen enemmän menneestä suhteesta on opittu. Ihmisluonne on tutumpi, kivun sieto kehittyneempi ja usko selviämiseen mistä tahansa korkealla. Kun suhde päättyy, ovat vain huonon seuraukset positiivisia. Hyvän suhteen päättymistä seuraa haikeus ja katkeruus – paskaa helpotus ja kasvanut vahvuus.
Meneillään olevan suhteen hyvät ominaisuudet siis tekevät siitä päättyneenä hyödyttömän ja ihmistä jalostamattoman. Kaikin puolin kauhea suhde sen sijaan jalostaa kokijaansa ja on päättyneenä siten parempi kuin unelmien murskautumisen aiheuttava hienon yhdessäolon romuttuminen.
Toisen puuttuminen rinnalta voi olla tuskaa tai helpotus. Yksin herääminen voi olla ahdistavaa tai helpotus. Ja tuskassa kestäminen jalostaa.
🙂 Maailma on ihanan absurdi – ja leikkaukset sen suola.