Olen vältellyt sitoutumista lähes koko ikäni. En edes tiedä mikä siinä täsmälleen kauhistuttaa niin hirmuisesti. Jokainen kerta kun olen tavannut kivan miehen niin olen keksinyt erilaisia tekosyitä miksi ei kannata lähteä suhteeseen. Tekosyyt ovat olleet niin hupaisia, että itseänikin on naurattanut. Olen selittänyt itselleni, että kyseinen mies ei ole hyvä mies mm. sen takia, että hän on minua 6 vuotta vanhempia, liian pitkä tai lyhyt, ei tarpeeksi kunnianhimoinen jne. Pelkkiä selityksiä. Sitten olen siirtynyt sulavasti takaisin deittailemaan muita. En ole ollut onnellinen, mutta en onnetonkaan. Miesten pyöritteleminen on tuntunut vain turvalliselta peliltä.
Nyt olen kuitenkin tavannut miehen, joka on jotain hyvin erikoista. Hän kohtelee minua kuin kuningatarta, on huomaavainen, komea ja hauska. Pistin jo kerran välit poikki tämän miehen kanssa, koska säikähdin omaa ihastumistani. Kohtalon oikusta päädyimme kuitenkin myöhemmin yhteen. Ongelmani on se, että en oikein osaa olla onnellinen. Tuntuu, että en osaa lainkaan olla tyttöystävä ja odotan koko ajan, että jotain ikävää tapahtuu. Mies osoittautuu kusipääksi tai epäluotettavaksi. Tilanne on turhauttava. Yritän kovasti ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta pelkään, että se ei riitä vahvan suhteen pohjaksi. Turhauttaa.