Jos haluan hieman enemmän liikkumavaraa budjettiin niin tekeekö se minusta kapitalistin? Jos haluaisin rahaa että voisin parantaa omaa ja läheisien elämänlaatua, tekeekö se minusta rahanhimoisen paskiaisen?
Tuntuu jotenkin pahalta joka päivä miettiä tätä samaa asiaa elikkäs rahattomuutta, kun on nähnyt että joillekkin se raha ei merkitse mitään. Olen tavannut viimeaikoina jopa ihmisiä jotka eivät pese pyykkiään, vaan heittävät likaiset pois ja ostavat uusia. Olen nähnyt miljoonalukaaleja hienoine kalusteineen jotka rapistuvat pikavauhtia koska ei jakseta siivota eikä huoltaa ympäristöään. Tuntui niin pahalta kun toisilla ei ole hengen pitimiksi mitään ja toisilla taas on niin paljon että ei tiedä mitä seuraavaksi hankkisi.
Omakin asuntoni on joskus kaameassa kunnossa kun en ole jaksanut tai ehtinyt siivota. Olen aina panostanut enemmän sosiaaliseen elämään kuin kodin viihtyisyyteen. Remontti on vielä hieman kesken kun rahatkin loppui kesken, en ole ostanut uusia vaatteita moneen vuoteen varmaan kun muut asiat on tullut tärkeämmäksi. Olen toki ostanut paidan tai topin silloin tällöin, hinta maksimissaan 7 euroa mutta olen toki iloinnut siitä.
Ihana varakkaampi ystäväni joka on nykyään valmistuttuaan hyväpalkkaisessa työssä siivosi asuntoaan ja palkkasi minut sinne myös järjestelemään. Osan palkasta hän maksoi vaatteilla mitä oli heittämässä pois. Vaatteita tuli kokonainen jätesäkillinen, ja osassa oli vielä hintalappu koska hän ei ollut koskaan niitä käyttänyt. Minä, siskoni ja äitini saimme taas uusia vaatteita 🙂 Ihana että joku pystyy luopumaan niin helposti tuollaisesta tavarasta mitä ei tarvitse.
Kuitenkin, olen tilanteessa että hammastahna on finaalissa, kissanruoka riittää vielä viikoksi ja rahaa tulee seuraavaksi ensi kuun 15. päivä. Miten olen joutunut tällaiseen tilanteeseen?