Ei alkanu meikäläisen viikko kovin hyvin.
Heti aamusta kun töihin pääs, nii stressi puski taas päälle ja sitä myöten vitutus.
Momenttia nosti vielä se että tuntus alkavaa flunssaa olevan, nenä vuotaa ja kurkku on käheä, ei kyllä olis varaa olla kipeenä, Launtaina olis tärkee meno, liittyy mun loppuelämään 😉
Ne perhanan dvd-telineet oli ihan perseestä tehdä..
Varsinkin kun mun mielestä pomo laski tarjouksen väärin.
Ei ollu mun häpee, mut aikataulu oli tosi tiukka. Liian tiukka.
Sitten se tuli vielä naukumaan että eikös perjantaina ollu puhetta että nää terävät reunat pitäs ottaa pois…
Joopa.. Sillon oli kyllä tosi vähällä etten ois antanu kalvainta pomolle ja sanonu ”siinä ole hyvä, tee ite!!”
En kuitenkaan sitä tehny vaan tuumasin että olihan siitä puhetta mutta en oo muistanu, enkä oo kerenny.
Vastaus ilmeisesti tyydytti kun sain sitten loppupäivän olla rauhassa..
No, onneks sain jopin tehtyä tänää, ei tarvii enää murehtia.
Töitten jälkeen kävin sit Cittarissa..
Kun kassalle päin suunnistin katsoin että olisko tää yks kiva kassa töissä.. ja olihan se 🙂
pitkä jono mutta uskollisesti odotin että pääsen taas vaihtaan muutaman sanan tuon ihanan ihmisen kanssa.
Täytyy kyllä todeta, Heikki Hela on kyllä ollu oikeessa laulaessaan Naisen hymystä..
Sain nimittäin tältä kassalta niin kauniin hymyn että ei ole vitutuksesta tai stressistä tietookaan.. ainakaan tänä iltana.
Kiitos Anu, Pelastit mun päivän.