Näin jälkimmäisen puolikkaan kuuluisasta haastattelusta, jossa tanskalainen mies haastatteli Sofi Oksasta. Siinä se sitten lopullisesti paljasti itsensä ja vahvisti käsitykseni oikeaksi kun kysyttiin, mitä muiden pohjoismaiden pitäisi ottaa oppia Suomesta.
Ei siis mitään. Hän ei pidä Suomesta, tai oikeammin minusta, sinusta, meistä. Koko kansakunta pelkkiä juntteja täynnä. Stadi sentään kelpaa.
Noh, ihmettelen vain, miksi täällä junttilassa pitää väkisin angstailla, kun lautta vie kätevästi lahden toiselle puolelle? Tai Ruotsiin, ja vaikka ihan sinne Tanskaan
Mahdollisesti siksi, että täällä tämä täydellisyyden huipentuma voi helpoiten rypeä siinä huonosti piilotetussa ylemmyydentunnossaan. Tuntuuhan täältä löytyvän kosolti tapeeksi hölmöjä ylistäjiä Hänen Ylivoimaisuudelleen.
Ollakseen kiinnostava, älykäs, intellektuelli, täällä riittää erikoinen ulkonäkö, sopiva tyhjiö kategoriassaan (tässä tapauksessa vihainen nuorehko naiskirjailija, virolaistausta ja politiittishistoriallismikälie) ja kantaaottavuus. Elämmehän sentään turhien julkkisten kulta-aikaa. Ei nykyään tarvitse mitään oikeasti tietää tai osata tullakseen median palvomaksi.
Muuten samantekevä keissi: lukekoot ihmiset sitten huonoja kirjoja jos eivät parempia osaa etsiä, mutta sen verran odottaisin Oksaseltakin tervettä järkeä ja itsehillintää, ettei menisi ulkomaailmallekin haukkumaan (ja vielä perustelematta) kansaa, johon kaiken huipuksi vain puoliksi itse kuuluu. Joku raja sentään…