Sunnuntai lähti käyntiin heräämällä klo 8 ja totesin ”voi vittu”…unet jatkui jotenkuten, mutta ei pystyny kunnolla enää nukkumaan. No sitten aloin valmistautumaan siskon luokse siirtymiseen ja siellä….
Tänään sain ensi kosketuksen siihen mitä vauvanhoito tarkottaa, olin vahtimassa siskoni puolivuotiasta poikaa. Ensitöiksi juotin pullosta maitoa ja sit pyörin ympäri siskon kämppää poika sylis ja hän nukahti. No sitten ku hän heräili niin pääsin vaipan vaihtoon ja voi sitä itkua siinä.
Lasten kirjoja lukiessa meni sitten taas tovi, kaikennäköset äänet oli hauskoja pikkumiehen mielestä. Ruokailu aika iski päälle seuraavaks ja siinä tää oli mestarillinen, ruoka meni kiitettävillä prosenteilla suuhun eikä kaikkialle muualle 🙂 Loppupäivä meni sitten välillä leikkien tai sylissä pitäen ku meinas tulla itku.
Tämä kokemus toi lisää kunnioitusta kaikkia vanhempia kohtaan, jotka kestää tämän prosessin päivästä toiseen. Olihan siinä ne palkitsevat hetket, mutta sitä itku paraatia(mitä hän ei onneksi harrastanu paljoa) en kestäis. Tulevaisuudessa oman lapsen kohdalla sitä ei ajattele näin, mutta vauvat on kivoja, kunhan ne ei ole omia eikä ne ole 24/7 vaatimassa huomiota.