Tää blogikirjotus löytyy mun blogisivulta http://ristiriidanhaastaja.blogspot.com ja oli mun eka sinne lisäämä kirjotus maaliskuussa 2009. Aattelin vaan tänne sen kopipastee, ku niin hyvin sopii tämänkin sivuston henkeen ja kukaties sais vähän lisää näkyvyyttä blogille. Novellikokoelmaki vähän jäissä, ku ei kukaan käy lukee blogia ni ei jaksa kirjottaa.
Kiitos ja anteeksi,
Misterii
———————————————————————————————————–
..Ja niin syntyy taas yksi tähti tuikkimaan miljardien joukkoon. Huomaamaton ero. Suuri muutos minulle, mutta joka jää täysin huomaamattomaksi miljardien muiden blogien joukossa. Henkilökohtainen vuodatus, jonka julkaisemisen päätöksen aikana olin epävarma ja pelokas mielessäni julkinen teilaus ja loppuelämä häpeässä. Mutta tässä massassa tuskin tätä blogia kukaan tulee koskaan edes lukemaan ja todennäköisempi lopputulos on se, että blogini häviää unholaan ennen kuin kerkeää aiheuttaa minkäänlaista mielipidettä.
Sitä elämämme on päivästä päivään – epävarmuutta ja pelkoa yleisestä mielipiteestä, kun todellisuus on se että ihmiset juoksevat kauhealla kiireellä tilanteesta toiseen. Ihmisten paljous on sokaissut heidät ja loppujen lopuksi kukaan ei huomaa eriväristä sukkaparia tai itsepäistä hiuskiehkuraa, joka ei suostunut taittumaan samaan muotoon muiden kiehkuroiden kanssa. Turha pelko aiheuttaa ihmisissä tunteiden tuhkahduttamista ja masennusta.
Yksinäinen poika katsoo arasti silmäkulmansa alta ihmisiä ympärillään. Kiireinen rekkakuski näkee mielessään maailman kylmänä ja vaarallisena paikkana, jossa yksi väärä lause voisi johtaa sanaharkkaan ja molemminpuoliseen mielipahaan. Niinpä hän mielummin on hiljaa ja katsoo uhmaavasti vastaantulijoita välttääkseen mahdolliset kanssakäymiset. Hänestä tulee se ihminen, jollaisia hän muiden luulee olevan. Nuori tyttö juoksee nopeasti kadun yli katse tiukasti kadussa. Toista ihmistä ei voi katsoa silmiin, koska se lähettää toiselle viestin jostain tärkeämmästä ja lupaa jotain, mitä tytöllä ei ole varaa lunastaa.
Kun tupakantumppi lentää tytön editse herättäen tämän ajatuksistaan, hän nostaa katseensa ja kohtaa rekkamiehen kylmän katseen, Hän tuntee sydämensä sykähtävän ja hetken on vaikea hengittää. Rekkamies tietenkin näkee tytön katseessa mahdollisuuden pilata turvallinen päivä ja ehkä särkeä tämä kaunis lasienkeli joka katseellaan lämmittää ja olemuksellaan valaisee. Pelkkä ajatuskin häpeästä ja sydänkivusta saa rekkamiehen mulkaisemaan tyttöä katseella, joka viestisi tytölle varoituksen sanan. Näin olisi parempi.
Katse kesti vain puolisen sekuntia, mutta sen aikana tapahtui niin paljon, että nuorta tyttöä hengästytti. Hän jäi kulman taakse nojaamaan kovaa tiiliseinää vasten. Hänen sydämensä hakkasi ja kova seinä koski olkapäätä. Tuo katse, joka oli kestänyt vain hetken oli sykähdyttänyt ja hämmentänyt tyttöä. Niin kuin hän oli yrittänyt välttää viestimästä katseellaan itsestään, hän olisi toivonut että hänen kohtaamansa rekkamies olisi viestittänyt katseellaan tytölle enemmän kuin tyhjän, kovettuneen katseen.
Ja niin kaksi yksinäistä sielua jatkavat elämäänsä yhtä yksinäisinä ja surullisina, kuin eilenkin. Tuo katse pyöritti heidän molempien mieliä ja he rypivät tilanteen tuomassa epävarmuudessa ja häpeässä. Ainoana erona vain se, että nyt se epävarmuus ja häpeä on vain heidän yksin kannettavana. Mitään ei ole voitettu, mitään ei ole menetty. Mutta sisällä on ahdistus joka saa seuraavana päivänä kulkemaan vielä epävarmempana ja pelokkaampana sitä katua, jolla sydän pysähtyi.