Usean vuoden ajan katselin hyvin haikeana kirjakauppohin ja kirjastoihin. En halunnut edes mennä katselemaan kirjoja, koska minulla oli kotona jo jotain, mitä minun kuului tehdä vapaa-aikanani. Luettavaa vaikka kuinka paljon ja kirjoitettavaa vielä enemmän. Onneksi lopputyö on nyt paketissa eikä sitä tarvitse enää murehtia. Tieteellinen teksti ei todellakaan ole minun heiniäni.
Nyt otan kaiken riemun irti siitä, ettei ole enää mitään mitä ”pitäisi” tehdä. Voin rauhassa lukea romaaneja, hömppää ja jännäreitä, ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa siitä, etten luekaan oman alan tutkimusartikkeleja ja suunnittele seuraavaa kappaletta lopputyöhöni. Olen tykästynyt pokkareihin, koska niitä on monessa paikassa saatavilla, niitä on helppo kuljettaa mukana junassa ja ne ovat huomattavasti kovakantisia kirjoja edullisempia. Olen lakannut ostamasta lehtien irtonumeroita, koska kahden irtonumeron hinnalla saan kirjan ja kirjassa on paljon enemmän luettavaa kuin missään menaisissa konsanaan.
Ja mistä tämä tunnustus? Kävin kirjakaupassa jälleen kerran hakemassa alelaareista kassillisen pokkareita ja kirjoja itselleni. On mukavaa kun on muutama lukematon kirja aina rivissä odottamassa, voi sitten mielialan mukaan valita siitä sen minkä kulloinkin haluaa aloittaa. Voi kun hetken vielä malttaisin ja lukisin keskeneräisen loppuun ennen kuin käyn noihin uusiin käsiksi… Mikäpä veisi ajatukset päivän puuhista paremmin pois ennen nukkumista kuin pari lukua loistavaa hömppää?