Töissä on menossa kehityskeskustelut. Totesimme, että usein vahvuudesta tulee ihmisille myös niiden heikkous. Itse huomaan itsessäni tämän ristiriidan useamman piirteen kohdalla: tarkkuus, tunnollisuus, inhimillisyys jne. On hyvä olla tarkka, mutta toisaalta joskus ei kaikkeen ehkä tarvitsisi ihan niin kovasti puuttua. On hyvä, että työntekijä on tunnollinen, mutta onko siinä enää mitään järkeä, että myös kaikki illat ajattelee työasioita ja herää kesken yön työasioihin? Eipä ole ei. Esimiehen inhimillisyyttä alaiset arvostavat kovasti. Esimiehiä on helppo lähestyä ja heidän kanssaan voi sopia ja neuvotella asioista. Milloin siitä inhimillisestä esimiehestä vain kuoriutuisi esille se riittävän topakka esimies, joka pistää myös työntekijät kuriin ja järjestykseen, hyvään nuhteeseen.
Itselleni nämä keskustelut ovat olleet todella hyödyllisiä, ja uskon, että ne ovat sitä myös jatkossa. Harmillista, että monissa paikoissa sanalla kehityskeskustelu on jo lähtökohtaisesti hyvin negatiivinen kaiku. Toisaalta, joku pohja sillekin tunteelle on, enkä voi sanoa, että kaikissa paikoissa kehityskeskustelut olisivat yhtä hedelmällisiä kuin meillä. Noh, keskustelut jatkuvat vielä varmaan koko marraskuun ajan. Sitten voinkin mennä peilin eteen itkemään ja parkumaan ja kasvamaan taas uudelleen, hyväksymään ja sietämään myös ne omat heikkouteni.