Minä, ihminen, joka ei koskaan ole erityisesti pitänyt punaviinistä, istun kotona ja juon reilunkokoista lasillista kyseistä litkua, joka blondien maailmassa ei näy verikokeessakaan. Ja nautin tästä viinistä sekä olostani. Mikä lie, tilapäinen mielenhäiriö todellakin, mutta nautitaan nyt kun on kerrankin sellainen olo että näin on hyvä. Liekö sitten ajatus jo kaatumassa siihen suuntaan etten enää ikuisuutta ole yksin asumassa, vaan miehen asunto toisella paikkakunnalla tulee jossain vaiheessa olemaan myös minun kotini, ja nämä omat illat alkavat vääjäämättä siis olemaan vähenemään päin – vaikka mitään päivää tai edes kuukautta ei ole vielä sovittu muuttoa varten. Voisin melkein jokailtaisen iltasatuni romaanista lukaista parvekkeella kynttilöiden valossa lämpölampun alla.
Eikä tuota viinipulloakaan ole avattu kuin vasta reilu viikko sitten eräillä kutsuilla. Eikä ole mennyt viini ollenkaan pahaksi, yhtä hyvää on kuin viikko sitten lauantainakin. Kiitos emännälle että sain tulla, oli ihana nähdä teitä kaikkia taas pitkästä aikaa 🙂