..tämä joulun vietto pikku hiljaa. Onneks huomenna pääsee kotiin. Tai kukas mua täällä pakottais olemaan, mutta äitin ruuissa säästää pitkän pennin. Hyi mua! Muuten ei itse asiassa ees menis hermot, mutta sisko alkaa toden teolla ärsyttää. Jostain syystä me ei vaan sovita yhteen. Käninä alkaa saman tien, kun ollaan samassa huoneessa. Sen kanssa ei vaan voi keskustella normaalisti.
Kävin taas putkessa hiihtämässä tuossa päivänä eräänä. Kyllä oli aika karmeeta Lapin lumien jälkeen. Ei tarvii taas hetkeen mennä. Toivottavasti Hämeenlinnassa on vielä se säälittävä tykkilatu jäljellä ja tulis pian uutta lunta, että sais vähän pitemmän pätkän sinne.
Aloin jo taas haaveilla vaikka minkälaisista hiihtoreissuista ensi talvelle. Tai en tiiä, vaikka lähtisin vielä tänä talvenakin johonkin, lomaa kun riittää. Mutta isompia suunnitelmia varten tarvis säästää rahaa.
Tämä loma on menny aika hyvin urheilupainotteisesti. Jos on tullut suklaata väännettyä enemmän kuin laki sallii, niin kyllä on tullut urheiltuakin. Reissussa tietenkin tuli hiihdettyä paljon, mutta myös käveltyä melkein joka päivä useampia kilometrejä. Ja kotona joulun vietossa olen käynyt myös lenkillä liki joka päivä. Ihan kiitettävää aktiivisuutta. Nyt kun saisi tän tahdin pysymään, kun työt alkaa. Ja jos sais vaikka pidettyä työpäivätkin siedettävän pituisina, niin ois aika jees.
Mutta kyllä se Lapin viikko taas ihmeellisen jäljen jätti. Koko ajan on kaipuu pois täältä jonnekin kauas. Sitä miettii, miten tän elämän sais ratkaistua niin, että vois jotenkin muuttaa kaiken… Jään kypsyttelemään ajatuksia. Ehkä joku päivä..