Tämä viikko on loman jälkeen ensimmäinen, joka on ollut töissä jo vähän raskaan tuntuinen. Tähän asti elo on ollut aika lokoisaa. Töitä ei ole ollut liikaa ja on voinut ottaa rennosti. Nyt kuitenkin töitä alkaa taas kasaantua niin, että pitää miettiä, miten kaiken ehtii tehdä. No, onneksi nyt on viikonloppu.
Vähän meinaa syysmasennuksen poikastani pukata. Aamut on tosi takkuisia ja tekisi mieli vaan pötköttää kaikki illat telkkarin edessä. Joulukuinen Ylläksen reissu nyt vähän tuo valoa tunnelin päähän, mutta muuten arki näyttää ahdistavan tasaisen harmaalta.
Yrityksen perustamisen intokin on hiipunut taas olemattomiin. Jos olen päivätyön jälkeenkin poikki ja illat tuntuvat lyhyiltä, niin miten ihmeessä jaksaisin tehdä toista työtä siinä rinnalla. Ja miten sitten kävisi omien harrastusten? Jäisikö niille enää aikaa ollenkaan? Ja jos aikaa olisikin, niin energiaa ei ehkä enää niille riittäisi. Tiedän kyllä, että yrityksen perustaminen ja toisen ammatin aloittaminen pikku hiljaa saattaisi olla ovi ulos tästä vanhasta ja puuduttavasti, mutta jotenkin ei vain saa aikaiseksi, ei jaksa eikä ehkä uskallakaan.
Mutta ehkä tämä tästä sitten taas iloksi muuttuu jossain vaiheessa..