Edelliseen postaukseen joku kommentoi lyhyen työmatkan vaikututksesta elämänlaatuun.. Totta, se vaikuttaa. Mutta kyllä se myös vaikuttaa, että jos joutuu asumaan Helsingissä tai muualla pääkaupunkiseudulla. Mun arvoasteikolla asuminen pääkaupunkiseudulla olis paljon enemmän elämänlaatua heikentevä tekijä kuin pitkä työmatka. Jos ahdistus kasvaa aste asteelta aina Helsinkiä lähestyessä, niin se ei todellakaan silloin oo mun paikka. Joskus työviikon päätteeksi, kun asemalla oottaa junaa ja katselee tyhjin silmin ohi kiirehtiviä ihmisiä, tulee sellanen outo irrallinen olo. Että mitä helvettiä mä täällä oikein teen? Ei oo mun paikka. Silloin on todella onnellinen, kun voi hypätä pohjoiseen päin menevään junaan ja pääsee pois pääkaupungin häsellyksestä.
Kävin tänään matkamessuilla. En nyt tiedä, kuinka paljon sinne himoitsin päästä, mutta tulipahan nyt mieleen, että jos tekisin kerrankin viikonloppuna jotain muutakin kuin nyhjäisi kotona. Kotimaan osaston jaksoin koluta aika tarkkaan, mutta ulkomaan osastoon en sitten enää oikein jaksanut perehtyä. Johtuu kai siitäkin, että kotimaan matkailu tässä nyt on enemmän pinnalla yksin reissatessa. Jossain kohtaa sitten alkoi tökkiä, kun kaiken maailman partajooseppi huskytilaisännät ja metsien miehet koko ajan nyki hihasta ja kutsui ”heille” käymään. Kuka minnekin. Ihan kiva hetken aikaa, mutta sitten alkoi jo ärsyttää. Ja jostain kumman syystä ne oli pääaasiassa miehiä, jotka mulle alko väkisin kauppaamaan kohteitaan. Naiset ei oikein ollenkaan. Omituista.. No, joka tapauksessa nyt on iso kassillinen kaiken maailman esitteitä. Niitä tutkiessa vierähtää tovi 🙂 Ja ensi kesän kesälomareissut alkaa taas muhia.. 🙂