Viime viikonloppuna tuli sitten hiihdettyä toinen 30 km tälle talvelle, kun kotikonnuilla oli perinteinen ilmainen laturetki. Se reissu meni jo huomattavasti paremmin, koska maltoin hiihtää alkumatkan riittävän hiljaa. Sitten oli varaa jopa loppukiriin 🙂
Tämä viikko on ollut töissä niin kiireinen, etten hiihtämään ehtinyt ennen kuin lauantaina. Tällä kertaa Varsinais-Suomessa. Koko päivän sateli lumen ja rännän sekoitusta. Isukki oli vähän sitä mieltä, että kannattaako edes lähteä hiihtämään, mutta keli sitten yllätti iloisesti. Illalla alkoi jo ihan hiukan pakastaa ja hiihtokeli oli yllättävän hyvä.
Nyt kun katsoo pihalle, niin lunta sataa taas koko ajan taivaan täydeltä. Onhan se kiva, että hiihtokelit jatkuvat. Mutta miksi sitä lunta ei voisi tulla marraskuussa ja lumikeli kestää sen oikean talven yli. Nythän ruvetaan jo oleman keväässä ja mieli alkaa kääntyä sulan maan aktiviteetteihin. Mutta en kyllä valita. Hiihdellään niin pitkään, kun latuja riittää.
Tiistaina pääsin työporukan kanssa kokeilemaan retkiluistelua. Mukavaa oli, että omat hyvät luistelumonot pystyi ottamaan luistelujalkineeksi. Espoon Oittaalla oli luistelupäivänä aika surkea keli. Lumiräntää tuli taivaan täydeltä ja tuuli. Luistelurataa jouduttiin auraamaan koko ajan auki. Ei mikään kovin ihanteellinen keli kyseisen lajin opetteluun. Jääkin oli itse asiassa aika surkeassa kunnossa. Kokenutta luistelijaa jään töppyräisyys ei varmaan niin paljon haittaa, mutta kun kokeilee lajia ensimmäista kertaa, niin kyllähän se aika varovaista touhua oli. Tosin loppua kohden koko ajan rohkaistui ja alkoi saada homman jujusta kiinni. Voi vain kuvitella, miten upeata retkiluistelu olisi tyynenä pakkaskuulaana päivänä sileällä jäällä… En nyt mitään suurta hullaantumista siis kokenut, mutta kyllä sitäkin lajia voisi toisenkin kerran joskus kokeilla.
Perjantaina kävin GoExpossa Helsingin messukeskuksessa. Odotukset olivat suuret etenkin Retki 09 -messujen suhteen, mutta aika pettymkseksi nuo messut kyllä jäivät. Lähdin hakemaan ideoita ensi kevään mahdollisille reissuille, mutta kyllä Retki-messujen tarjonta oli aika suppea. Matkamesuiltakin sai paljon enemmän tietoa mahdollisista retkikohteista. Koko messuja leimasi se, että oli vähän sitä sun tätä, mutta mitään ei kunnolla. Fillariosasto taisi olla kaikkein kattavin. Löysin aivan täydellisen pyöräilykypärän, mutta sitä ei tietenkään ollut messuilla myynnissä. Nyt on sitten edessä ekskursio johonkin niistä harvoista pyöräliikkeistä, joissa sitä myydään. Pitää saata potta-asiat neidilläkin vihdoinkin kuntoon. Ehkäpä uusi kypärä innostaa ensi kesänä enemmän fillarin selkään 🙂