Päivän puheenaihe on ennemmin räkä kuin kipu.. Räkää on pää täynnä, mutta sitä tulee myös ihan kiitettävää tahtia ulos. Kiinnostaa varmaan kaikkia suuresti. Huomenna ois pikkujoulut, mut ei oo ihan kauheen huikea pikkujoulufiilis. Ehkä se siitä sitten lähtee nousuun jossain vaiheessa.
Nyt kun kotitietokone on rikki, on ollut ”pakko” mennä ajoissa iltaisin nukkumaan. Ja siinä sitten rauhassa unta odotellessa on ajatuksetkin saaneet lentää ihan eri tavalla. Syysmasennus, pettymykset ihmissuhteissa, kiire, stressi… Kun pahalle ololle ei oo tietä ulos. Niin yhtäkkiä ajatus kivusta alkoi tuntua jotenkin tosi lohdulliselta. Kun ei tuu itkua, kun ei tunne fyysistä kipua pettymyksestä, mä tajusin, että fyysisen kivun kyllä saa aikaan aina jollain keinolla. Mä odotan, että räkätauti menee ohi ja pääsen taas urheilemaan. Helpoin keino on vetää itsensä fyysisesti äärirajoille, silloin saa varmasti fyysisenkin pahan olon aikaan. Josta taas seuraan jälkeenpäin taivaallinen euforia.
Olispa jo loma. Toisaalta mä pelkään ja toisaalta odotan sitä ihan älyttömästi. Kesän Kuusamon kokemuksen perusteella mä tiedän, että viikko yksin pohjosessa on sekä todella antoisa, että todella rankka. Mutta musta tuntuu, että mä tarvitsen sitä yksinäisyyttäkin taas, että saan ajatukseni selviksi. Sen jälkeen voikin sitten palata tuttuun ja turvalliseen joulun viettoon perheen pariin.